Perintöastiat

Tämä postaus liittyy vähän edellisen postauksen ”Olen alkanut tulla vanhaksi” -kategoriaan. Eipä ole ennen kyllä kiinnostanut vanhat astiat kovastikaan. Modernia ja valkoista sen olla pitää. Ei mitään koukeroita eikä kuvioita. Eikä ainakaan sitä ruskeaa. Eikä kyllä sinistäkään.

No, mitäs kaapista tänään löytyy. Yli neljäkymmentä vuotta vanhoja astioita. Koukeroita, kuvioita, ruskeaa ja sinistä.

Äiti halusi tyhjentää kaappejaan ja kysyi haluaisinko teekupit, jotka he ovat isäni kanssa tuoneet Leningradista, kun kävivät siellä 70-luvulla, ennen syntymääni. Kyllä, kiitos.

Asiaa tarkemmin tutkittuani löysin kupeista tietoa netistä. Golden Frieze -teekupit on valmistettu ja käsinmaalattu Lomonosovin posliinitehtaalla Leningradissa 70-luvulla. Niiden pohjassa on tehtaan logo ja teksti ”Made in USSR”. Aitoa vintagea siis. Aikamoista. Harmi, että rikoin heti yhden kupin, mutta netin syövereistä löysin parikin paikkaa, josta voisin ostaa rikkoutuneen tilalle uuden. Pitänee harkita.

Lisäksi kaapista löytyy Arabian Sotka-sarjan käsinmaalattuja astioita; kahvikuppeja, leipälautasia, kermakko, sokerikko ja tarjoilulautanen. Sotkan on suunnitellut Raija Uosikkinen, ja se on ollut Arabian tuotannossa 1968 – 1972. Vanhempani ovat saaneet astiaston häälahjaksi, joten tunnearvoa löytyy.

Myös ruskeaviivainen Karelia on äidiltä saatu. Karelian on suunnitellu Anja Jaatinen-Winqvist, ja sitä on tehty vuosina 1975-1981. Kareliasta löytyy samat osat kuin Sotkasta sekä lisäksi vesikannu. Jotenkin minulla on hämärä kuva, että jossakin on myös ruokalautaset…

Kun kyseessä on perintöastiat (siis aika kalliit), ne ovat tietysti suurimman osan ajasta kaapissa ovien takana. Pitäisi varmaan ottaa astioita käyttöön, eihän niistä oikein mitään iloa ole käyttämättömänä. Mutta jos ne menevät rikki…