Tai no kotiin. Kaipa se arki on samanlaista lomallakin, ympäristö vain muuttuu. Ja ehkä senkin, että joku muu tekee aamupalan, lounaan ja illallisen, voi laskea lomaksi. Yleensä lomalla myös rentoudutaan, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että olen ollut rentouttavimmillakin lomilla. Oma ja pikkutyypin flunssa veti kyllä aika matalaksi eikä sairaana oikein pysty saamaan rentoa fiilistä aikaiseksi. Pinna oli välillä aika katkeamispisteessä.
Onneksi oma oloni koheni kuitenkin loppuviikosta sen verran, että pääsin kolmena päivänä mäkeen. Oli ihan mukavaa, kun antoi vain hissin vetää ylös ja painovoiman alas. Pikkutyyppi oli isovanhempien hoidossa ja minä saatoin hetkeksi keskittyä vain kääntämään suksia oikeaan suuntaan.
Yhtenä päivänä myös äitini halusi mäkeen (hän viettää nykyään enemmän aikaa laduilla kuin mäessä) ja lähdin äidin ja anopin kanssa laskemaan. Pikkutyyppi oli aamupäivän isin hoidossa ja iltapäivällä äitini otti hoitovuoron.
Perjantaina sain pari tuntia täysin omaa aikaa ja kävin jalka- ja kasvohoidossa. Lakatut varpaat odottavatkin nyt vain sitä hetkeä, kun ensi viikolla saan upottaa ne lämpimään hiekkaan. Jospa silloin voisin sanoa olevani rentouttavalla lomalla.
Sää Levillä oli koko viikon todella upea. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pienet lumikuurot tulivat juuri siihen aikaan, kun satuin olemaan sisällä. Eli kyllä lomasta hyviäkin hetkiä löytyi, kipeänä vain tuntui, että loma meni vähän hukkaan, kun ei ollut sataprosenttisesti mukana touhuissa.
Lauantaina ennen kotiin lähtöä kävimme vielä kylpylässä. Pikkutyypin Swimtrainer pääsi koekäyttöön ja täytyy sanoa, että oli kyllä erinomainen hankinta. Uimarenkaan avulla pikkutyypin pystyi ottamaan isompaankin altaaseen mukaan eikä tarvinnut jäädä matalaan lastenaltaaseen. Vielä ei ehkä voi puhua uimaan oppimisesta, enemmänkin veteen tutustumisesta, mutta ehkä pikkutyyppi vielä tuon avulla uimaankin oppii. Kivaa ainakin tuntui olevan.
Ääniala 