3

Pikkutyyppi nukkui perhepedissä aina viime viikonloppuun asti. Kymmenen kuukauden ja kahden viikon ikäiseksi. Olisin halunnut pitää hänet vieressäni vielä vaikka kuinka pitkään, mutta sängyssä rupesi olemaan ahdasta. Pikkutyyppi kierii ja möngertää sitä rataa, että välillä naamallani ovat varpaat, välillä peppu ja välillä pää. Lisäksi pikkutyyppi heräsi joka kerta, kun kömmin hänen viereensä yhdentoista maissa. Jos menin nukkumaan kahdeltatoista, herääminen tapahtui puolestaan silloin, ei yhdeltätoista. Eli se maidon tuoksu. Kahden tunnin välein tapahtuvat yösyötöt alkoivat myös ottaa veronsa. Niin on vain myönnettävä, että jossakin se menee omankin jaksamisensa raja.

Niinpä pikkutyyppi sai lauantaina oman huoneen. Meidän makuuhuoneemmehan muuttui viime keväänä takka-/televisiohuoneeksi, kun laajensimme parvea ja siirryimme sinne nukkumaan. Kiitos korkeat huoneet. Nyt vanhasta makuuhuoneesta tuli lastenhuone ja on muuten aikas cool lastenhuone. Ei ehkä ihan kaikilla lapsilla ole näkymiä kattojen yli Tuomiokirkolle. Pikkutyyppi on nyt nukkunut omassa huoneessaan, omassa pinnasängyssään, viisi yötä aika vaihtelevalla menestyksellä. Heräilyä on tapahtunut noin kolme kertaa yössä ja aina itkien. Välillä riittää, että isi käy sanomassa, että nyt nukutaan, muutaman kerran on itketty vähän enemmän. Osa heräämisistä on mielestäni tapahtunut siksi, että pikkutyyppi muksauttaa päänsä sängyn laitoihin. Onhan niissä pehmusteet, mutta jos on matkalla johonkin suuntaan ja tulee seinä vastaan niin kaipa siinä heräisi kuka vaan.

Tällä viikolla pikkutyyppi pääsi elämänsä ensimmäisen kerran keinuun. Oli niin hauskaa, että ihan nauratti.
Tällä viikolla pikkutyyppi pääsin elämänsä ensimmäisen kerran keinuun. Hymyn leveydestä päätellen oli todella kivaa.

Kolmas yö taisi olla itselleni kovin kokemus, kun itku ei meinannut loppua millään. Kyllähän sitä miettii, että tuliko tehtyä oikea päätös. Enkö vain voisi ottaa pientä syliini ja antaa maitoa. Mies pysyy kuitenkin tiukkana, mikä on ihan hyvä. Olen myös sitä mieltä, että lapselle on tärkeää saada nukkua yönsä läpi ilman heräilyjä. Onhan sitä itsekin paljon virkeämpi, kun on nukkunut hyvin.

Pikkutyyppi menee yleensä nukkumaan kahdeksan ja yhdeksän välillä, kun iltapuuro on syöty ja iltamaito juotu. Omaan sänkyyn nukahtaminen vie kyllä enemmän aikaa kuin vierelle nukahtaminen. Pikkutyyppi herää ensimmäisen kerran 12-1 aikoihin, jolloin riittää, kun vain käy silittämässä ja laittamassa peiton takaisin päälle. Seuraava herääminen tapahtuu parin tunnin päästä ja siitä seuraava myös noin parin tunnin kuluttua. Tämä noin neljältä tapahtuva herääminen on ollut nyt pahin, koska uneen pääseminen kestää selkeästi kauemmin. Kuudelta, jolloin pikkutyyppi jälleen herää, olen ottanut hänet viereeni ja antanut maitoa, jonka jälkeen nukumme vielä yhdessä vierekkäin 2-3 tuntia.

Ensimmäiset yöt ilman pikkutyyppiä vierellä menivät itselläni aika kankkulan kaivoon, en jostain syystä saanut oikein nukuttua, mutta nyt yöt ovat jo parempia. Toissa yönä heräsin itkuun ja mietin, että kauankohan pikkutyyppi oli itkenyt ennen kuin heräsin siihen.

2

Viime yö voidaan kirjata muistikirjaan yönä, jolloin pikkutyyppi heräsi vain kerran, klo 1.50. Seuraavan kerran katsoin kelloa 6.45. Luksusta. Ja ihanaa pikkutyypin kannalta. Jos seuraavat yöt menevät yhtä hyvin, odotettavissa on varmastikin yö, jolloin ei herätä kertaakaan.

Sanana unikoulu kuulostaa aika karulta. Ehkä meillä kuitenkin on ollut jonkinasteista unikoulua. Mutta koska pikkutyyppi saa vielä aamukuuden maidon ja pääsee viereen nukkumaan, voisiko kyseessä olla puoliunikoulu? No, mitä se sitten onkaan, se näyttää toimivan.

2 comments

  1. Tsemppiä, kyllä se siitä!! Meillä tyttö on aina nukkunut omassa pinnasängyssä meidän parisängyn vieressä. Kun lopetin imetyksen lapsen ollessa 8kk, päätin että mitään tuttipulloa en ala yöllä antamaan. Muutama yö siinä meni, että laitettiin tuttia suuhun ja rauhoiteltiin, mutta nopeasti tottui, että yöllä ei syödä vaan nukutaan. Mutta edelleen, jos itkee joskus yöllä eikä muuten meinaa rauhoittua, niin kun saa tuttipullosta maitoa, niin jatkaa sitten uniaan. Nyt ollaan vähän harjoiteltu omassa huoneessa lastensängyssä nukkumista, mutta meistä on kyllä jompi kumpi tai jopa molemmat aina nukkunut sitten samassa huoneessa, ei olla haluttu yksin 2-vuotiasta jättää eri huoneeseen.

    1. Kiitos :) Näköjään kehitys on nopeaa, sillä viime yönä nukuttiin sitten koko yö heräämättä. Aika luksusta! Toivotaan, että sama jatkuu eikä se jäänyt yhden yön ihmeeksi :)

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s