Muutama viikko sitten olimme serkkuni pienen tytön nimiäisissä. Vieraita oli paljon, koska samalla juhlittiin serkkuni valmistumista Teatterikorkeakoulusta. Juhlat pidettiin serkkuni vanhemmilla, joilla löytyy enemmän tilaa juhlien järjestämiseen. Serkkuni isä on hyvin taiteellinen ja hän olikin tehnyt erikoisia veistoksia jollakin kurssilla. Muutenkin koko talo on täynnä taidetta.
Pienen tytön vanhemmat olivat järjestäneet nimen paljastamisen hieman erikoisemmalla tavalla. Ensin vieraille annettiin mahdollisuus arvata nimi, joka kirjoitettiin paperille. Sen jälkeen tuoreet vanhemmat lukivat kaikki nimet ääneen, ja oli ihan hauskaa kuunnella, mitä ihmiset olivat arvuutelleet.
Tämän jälkeen alkoi varsinainen ”show”. Serkkuni oli tehnyt Muumipeikon muotoisen pinjatan, jonka sisälle tytön nimi oli piilotettu. Pinjatan lyöminen on meksikolainen traditio, ja se on siellä monen juhlan kohokohta. Muumipeikko-pinjata oli tehty paperimassasta, kahden ilmapallon päälle, ja sisälle oli nimen lisäksi laitettu karkkia.
Pinjataa lyövien silmät peitettiin huivilla ja heitä pyöritettiin muutaman kerran ympäri. Sen jälkeen alkoi hauskin osuus, kun lyöjä yritti osua pinjataan. Näytti olevan aika vaikeata, ei nimittäin kovin moni osunut kunnolla. Lopulta pinjataa ylhäällä pitävä naru katkesi ja pinjata putosi maahan. Vielä silloinkaan se ei meinannut mennä rikki, mutta muutama kunnon lyönti ja johan räsähti. Muumipeikon sisältä löytyi kirjekuori ja karkkiaskeja. Kuori avattin ja tytön nimi paljastettiin.
Nimenantojuhlalla ei ole tiettyä kaavaa vaan se on hyvin vapaamuotoinen, jokainen tekee siitä omannäköisensä. Yleensä nimiäisissä on kuitenkin tervetuliaismalja, jokin ohjelmanumero, nimen ja kummien julkistaminen sekä ruokailua ja kahvittelua.
Pikkutyyppi viihtyi hyvin juhlissa; hän konttasi pitkin terassia ja hihkui talon koiralle. Uusi hieno Hauki-hattu päässään.
Ääniala 