Vietimme juhannuksen miehen äidin retkimoottoriveneellä, jonka ajoimme Stora Brändö -nimiselle saarelle. Stora Brändö kuuluu valtakunnalliseen rantojen suojeluohjelmaan ja siellä onkin linnustonsuojelualue, jonne maihinnousu on kielletty lintujen pesimäaikana 1.4. – 31.7. Me kiinnitimme veneen kuitenkin virkistyskäyttöön tarkoitettuun laituriin, joka on toisella puolella saarta. Laiturissa oli kiinni jo iso joukko muitakin veneitä – osa kylkikiinnitettynä, mikä on kiellettyä, mutta kaikki eivät näköjään kielloista paljon välitä.
Juhannusaaton päivä oli oikein aurinkoinen, mutta Stora Brändö onnistui osumaan juuri suurimpaan vesisaderintamaan, koska illalla alkoi sataa. Myös tuuli voimistui ja vesisateen lisäksi kuuntelimme yöllä kunnon narinasinfoniaa, kun kiinnitysköydet pitivät ääntä veneen keinuessa edestakaisin.
Juhannuspäivä valkeni pilvisenä ja vasta kahden maissa alkoi aurinko pilkottaa pilvien takaa.
Otsikon mukaiset mustelmat syntyivät, kun hyppäsin pikkutyyppi sylissäni veneestä laiturille. Mitä en tee muuten enää koskaan. No, kävi joko niin, että jalkani antoivat periksi tai sitten minä vain yksinkertaisesti en osunut kunnolla laituriin, koska hidastetusti tajusin kuinka kaadun kohti laituria naamalleni. Auts, auts, auts. Äidinvaistot tai joku muu sai minut nostamaan kättäni, jonka varassa pikkutyyppi oli, ylemmäs, jolloin pikkutyyppi ei ilmeisesti edes osunut laituriin. Näin silminnäkijät ainakin minulle vakuuttivat.
Sain kai huudettua apua, koska mieheni tuli luokseni nopeasti ja naapuriveneen täti otti pikkutyypin syliinsä. Minulla pimeni hetkeksi ja kesti joitakin sekunteja, että sain näköni takaisin. Minua alkoi pyörryttää ja oksettaa. Olisin halunnut mennä maate, koska olo oli väsynyt. Mieheni sai minut kuitenkin pysymään istuma-asennossa. Minä olin tietysti huolissani pikkutyypistä, mutta kaikki vakuuttelivat, että hänelle ei käynyt kuinkaan. Minä sen sijaan olin satuttanut nenäni, leukani, oikean polveni ja vasemman etureiteni. Leukaan ilmestyi mustelma, polveen tuli naarmu ja reidessä oli iho mennyt rikki kymmenen sentin kokoiselta alueelta. Joka paikkaan sattui. Puolisen tuntia kokosin itseäni ja pahaolo alkoi poistua.
Luojan kiitos ei käynyt pahemmin, koska tuossa tilanteessa olisin voinut vaikka tippua veteen pikkutyyppi mukanani tai vaikka lyödä pääni niin pahasti, että muistona ei olisi ollut pelkkä mustelma leuassa. Sen verran kuitenkin sattui, että vasta seuraavana päivänä pystyin kävelemään kunnolla.
Muuten juhannus meni oikein mallikkaasti. Söimme lohiviettelystä, karitsaa, mansikoita ja jogurttivaahtoa ja tietysti lettuja. Pikkutyyppi konttasi pitkin venettä ja laituria. Kävimme kävelyllä saaren rannoilla, ja näimme kyykäärmeen ja peurojen papanoita. Superkuukin näyttäytyi yöllä.
Ääniala 