Meillä täytettiin 1

”Pikkutyyppi täyttää vain kerran yhden”, ajattelin. Joten tokihan kaikki tarjottava pitää tehdä vaikeimman kautta. Ensi vuonna taidan tehdä kaiken helpoimman kautta ja piipahtaa Stockalla.

Pikkutyypin synttäripäivää edeltävänä iltana klo 22.30 tuntui erittäin todennäköiseltä, että kakkutikkarit päätyisivät roskakoriin. Candy Melts -suklaanapit eivät olleetkaan ihan niin helppo juttu kuin olin kuvitellut. Siinä melkein itku kurkussa katselin sinistä ja vihreää kokkarekasaa. Ai että noihinko tikkarit pitäisi jotenkin upottaa? Eikös sen suklaan pitäisi olla nestemäistä? Kolme päivää erinäisiä leipomisia takana, ja nyt se takapakki sitten päätti ilmestyä esiin sinisenä kokkareena. Olin valmis heittämään astiat lattialle.

Siinä vaiheessa mieheni päätti tarttua kauhaan. Luettuaan pussin kyljestä ohjeet, hän kaatoi uuden satsin sulamaan ja tadaa, johan alkoi suklaa sulaa. Minä olin jotenkin polttanut suklaan – sulattanut suklaata liian kuumalla vedellä (astia kiehuvassa vedessä) ja ilmeisesti suklaan joukkoon oli joutunut myös vähän vettä höyryn muodossa. Normaali suklaa ei todellakaan ole noin vaativaa kamaa, mutta Candy Melts -pussien kyljessä kyllä lukee ihan selvällä englanninkielellä, että ei saa polttaa eikä päästää vettä joukkoon. Sain siis lopulta kastettua tikkarit suklaaseen, mutta ihan täydellisesti sekään ei mennyt, sillä astiat, joissa suklaan sulatin eivät tietenkään olleet tarpeeksi syviä. Että kakkupohjahan se sieltä pilkottaa.

Kun homma vihdoin alkoi sujua, ei siitä ollut tulla loppua. Synttäripäivänä vieraita odottikin 60 kappaletta herkullisia kakkutikkareita. Note to self: Vähempikin olisi riittänyt. Yksikseni olen niitä tässä syönyt iltojen hämärtyessä.

Jostain syystä olin valinnut toiseksi makeaksi tarjottavaksi limejuustokakun, jonka pari ainesosaa aiheutti päänvaivaa. Tai no syy oli se, että kakku näytti kivalta. Mitä on ”Dream Whip”? Päädyimme kermavaahtoon. Mitä on ”lime jello” ja mistä sitä saa? Kävimme läpi Prismat, Citymarketit, Stockmannin ja pari lähimarkettiamme. Juu, ei ollut. Citymarketissa oli kuulemma ollut, mutta tietenkään sillä hetkellä sitä ei löytynyt. Kun olin antamassa periksi, muistin, että Citykäytävässä on amerikkalaisten tuotteiden kauppa Behnford’s ja päätin, että jos heiltä ei lime jelloa löydy, ostan kääretortun. Kääretorttu jäi onneksi kauppaan, sillä Behnford’sista löytyi tätä hartaasti etsittyä vihreää hyytelöä. Kolmen euron kappalehintaan. Ostin kaksi, jos vaikka ensimmäinen kakku menisi pilalle. Tokihan hyytelön olisi voinut tehdä itsekin liivatteesta ja vaikka limemehusta, mutta resepti on resepti. Aika amerikkalainen tosin, kakku maistui jotenkin todella New Yorkille.

Jotta haasteet eivät olisi loppuneet kesken, tein elämäni ensimmäisen kerran täytekakun päällyksen sokerimassasta. Visio oli hieno, mutta toteutus vähän tökki. Sanoinkin, että ensi vuonna osaan jo paremmin, mutta muistin, että minähän en ensi vuonna leivo itse mitään. Niinpä niin.

Sokerimassa oli valmiiksi kaulittua, joten kakun päällystäminen oli aika helppoa. Vaikeus tuli siinä vaiheessa, kun aloin koristella kakkua. Eipä siitä sen enempää. Kaiken epätoivoisen yrityksen jälkeen saada kakusta edes jotenkin kivannäköinen, kakku päätti alkaa hikoilla, joten lopputulos näytti aikalailla kiiltävältä sirkusteltalta.

Okei, olihan kakku ihan hieno ja maistui hyvälle. Ja täytyy olla tyytyväinen, koska se oli kuitenkin ensimmäinen koskaan tekemäni ei-kermamansikkakakku. Mutta silti…

Tähän soppaan voidaan lisätä ympäri Espoota ajo, koska halusin pikkutyypille ilmapalloja, jotka kauniisti leijuisivat kakkupöydän yläpuolella, jotenkin tähän tapaan. No, pallot eivät leijuneet vaan sojottivat tikun päässä vinossa. Syynä se, että ensimmäisen kerran Juhlamaailmaan saapuessamme kauppa oli kiinni ja toisena päivänä oli niin kuuma, että palloihminen ei suositellut heliumpallojen kuljettamista autolla, koska pallot luultavasti räjähtäisivät rikki. Enkä sitten viitsinyt ostaa/vuokrata 60 euron kaasulaitetta muutaman pallon takia. Että sojottakaa nyt sitten ihan rauhassa.

Ai niin, ja hankin muuten ehkä maailman epäkäytännöllisimmät Pops-telineet kakkutikkareita varten. Koristelualustassa vierekkäin jähmettyneet kakkutikkarit tarttuivat toisiinsa kuin takiaiset  ja osasta tuli iloisesti kaksivärisiä. Teline, jossa kakkutikkareiden piti olla kauniisti esillä, ei pitänyt kakkutikkareita pystyssä. Syynä ilmeisesti liian pitkät tikut. Maksimikorkeuttahan ei tietenkään mainittu missään. Joten tikkarit päätyivät sitten lasiin nojaamaan.

Muuten olen kyllä todella tyytyväinen Confetti.fi:n tuotteisiin. Niin tyytyväinen, että varmuuden vuoksi unohdin tilauksesta koristenonparellit, jotta pääsisin kaiken kiireen keskellä käymään ihan livenä heidän Espoon myymälässään.

Pikkutyypin ensimmäistä syntymäpäivää vietettiin siis hieman väsyneissä, mutta onnellisissa merkeissä. Pikkutyyppi nautti huomiosta, leikkikavereista sekä lahjoistaan. Kakkuakin maistettiin ihan vähän ja kyllä sitä varmasti olisi mennyt enemmänkin, jos äiti olisi antanut.

Ystäväpariskunta toi äidille ja isällekin oman lahjan pullon muodossa ja kortissa luki ”You made it”. Me todellakin teimme sen. Selvisimme hengissä ja ilman avioeroa ensimmäisestä vuodesta. Vaikka välillä vähän tiukkaa tekikin. Tästähän ei voi olla suunta kuin ylöspäin, sen verran rankka vuosi on kyllä ollut. En oikeastaan jää kaipaamaan vauvavuotta vaan odotan innolla ensimmäisiä askeleita ja sanoja, jolloin ihan oikeasti ymmärtää, mitä pikkutyyppi oikein tarkoittaa. Ei sitten tarvitse arvuutella, että mitä hemmettiä tuokin itku taas tarkoittaa vaan pikkutyyppi voi omin sanoin sanoa, että ”äiti, teit pahaa ruokaa”. Onneksi hellyydenosoituksiin ja maailman suloisimpiin hymyihin ei tarvita sanoja.

Jos olisin voinut antaa itselleni pari neuvoa vuosi sitten, ne olisivat olleet jotakuinkin jotain tällaista:

• Muista, että olet maailman paras äiti omalle lapsellesi. Ihan sama, vaikka kaikki muut käyttäisivät kestovaippoja ja kantoliinoja, sinun ei tarvitse olla samanlainen.
• Yritä ottaa rennosti äläkä yritä olla täydellinen äiti. Pää hajoaa muuten.
• Muista, että keskimäärin kaikki vauvat itkevät. Se kuuluu asiaan, koska he eivät osaa vielä sanoa, että nyt sattuu.
• Älä puutu siihen, miten miehesi vaihtaa vaippaa. Kyllä ne kakat siellä jotenkin pysyy, ja jos ei pysy, niin saapahan lapsi muutaman ylimääräisen selkäpesun.
• Ota selvää, miten selviytyä suihkutisseistä.
• Hanki ainakin kaksi metriä leveä sänky.
• Osta vähemmän vauvanvaatteita.
• Syö vähän vähemmän kakkuja.
• Poistu useammin kotoa yksin, ilman vauvaa. Kyllä lapsi selviää pari tuntia miehesi kanssa. Haloo, sehän on lapsesi isä.

Jos joku muu haluaa järjestää yhtä stressittömät ja helpot syntymäpäivät, tässä menu:

Suklaakakkupohja
Jogurttivaahtotäyte
Sokerimassat kakun päälle (ja ne hienot visiot)
Limejuustokakku
Kakkutikkarit 
Tomaattimozzarellapiirakka
Kylmäsavupororullat
Sitruunamehu
Salaatti, jolle ei nyt sen kummempaa reseptiä. Sekoita salaatti, kurkku, viinirypäleet, fetajuusto, oliiviöljy ja mustapippuri kulhossa. Tomaattiakin voi lisätä, mutta meillä se oli moninkertaisena piirakassa.