Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti Paraisten Porttia. Meillä oli Turussa pienen tuttavamme viisivuotissyntymäpäivät kello 14 ja olin pyytänyt veljeäni hakemaan meidät. En tietenkään ollut maininnut, että tulemme Paraisten Porttiin emmekä Paraisille ja niinpä olimme sitten hieman myöhässä. Paraisten Portti kun on keskellä saaristoa, lossimatkan ja mutkaisten teiden päässä. Kaiken lisäksi synttärisankari oli lähtenyt veljeni mukaan hakemaan meitä, joten vieraat joutuivat odottelemaan myös sankaria. No, synttärit olivat kuitenkin onnistuneet ja viisivuotias sai kivoja lahjoja. Katselin pojan huonetta ja hieman kauhuissani mietin, että onko meilläkin neljän vuoden päästä samanlainen kasa leluja. Mihin ihmeeseen ne kaikki saa mahtumaan?
Veljeni parvekkeella on kunnioitettava kotipuutarha. Vihreä paprika roikkui oksasta ja pienet porkkanat pistivät esiin mullasta.
Vietimme pari päivää äitini luona, koska sää tosiaan ei ollut kaikkein paras perhepurjehdusta ajatellen. Pikkutyyppiä pieni välipysähdys ei haitannut, Emma-koiran kanssa oli taas kiva riehua.
Tiistai-iltana palasimme veneelle ja kävimme saunassa. Yövyimme Paraisten Portilla ja pääsimme ”nauttimaan” kaatosateesta ja kovasta tuulesta. Veneen keulaluukku antoi hieman periksi ja leikimmekin hetken kattilapyyheleikkiä. Nukuimme nimittäin keulaluukun alapuolella eikä otsalle tippuva vesi ole kovin kivaa.
Paraisten Portti on pieni, mutta siisti ja viihtyisä satama. Sieltä löytyy valikoimiltaan erittäin monipuolinen kauppa, josta saa mm. paikan päällä savustettua kalaa. Ravintolasta saa maajoukkuekokki Aki Kinnusen valmisteleman menun, joten vähän normaalia parempi satama taitaa olla kyseessä.
Ääniala 