Viime viikonloppuna saimme juhlia oikein kunnolla, kun lauantaina vietimme ystäväni, yhden kaasoni, häitä, ja sunnuntaina mieheni äidin kuusikymppisiä. Ja tokihan juhlat olivat kolmensadan kilometrin päässä toisistaan, joten sunnuntaina ajoimme aikaisin takaisin Helsinkiin.
Ystäväpariskunnan mökki (tai maatila se kai on) sijaitsee Luumäellä ja he olivatkin päättäneet järjestää häänsä siellä. Vihkiseremonia oli pihalla ja vanha navetta oli koristeltu ruokailua ja tanssimista varten. Lauloin hääparille Petri Laaksosen ”Rakkauden liekki” -kappaleen, koska hääpari toivoi häälahjaksi mm. pieniä esityksiä. Mitään perinteistä ”kaikki istuu saman pöydän ääressä” -ruokailua ei ollut vaan jokainen sai syödä siellä mistä itselleen paikan löysi. Oli se sitten nurmikko, keinu, nuotiopaikka tai se navetta.
Lapsia juhlissa oli parisenkymmentä, joten menoa riitti. Pikkutyyppi viihtyi pitkään hiekkalaatikolla, keinussa ja varsinkin sininen traktori sai hymyn huulille. Vaatteet olivat illalla kyllä sen näköiset, että oli ilmeisesti koluttu pihapiirin jokainen kolkka.
Ruoka oli tehty pitkälti talkootyönä ja hyvää se olikin. Hääkakku ja karkkibuffet tarjoiltiin navetan puolella.
Häätanssin aikaan ilta oli jo hämärtynyt ja aurinko värjäsi ympäröivät pellot kauniin värisiksi. Hääpari näytti onnelliselta, ja bändi alkoi viritellä illan settiä. Pihalla taisi olla viidet vaunut vierekkäin, kun vaunuikäiset alkoivat käydä unille.
Illan viihdyttäjänä toimi Käsityöläiset-bändi, joka piti huolen siitä, että hauskaa riitti. Hyvä bändi nostattaa aina tunnelmaa ja tällä kertaa meno oli kyllä varsin hurjaa. Muutenkin aika nostalgista nähdä laulaja Mica livenä. Muistaako joku nimittäin tämän?
Ihanat häät, vaikka aamulla päätä vähän kivistikin. Kuuden tunnin yöunien jälkeen seuraavat juhlat eivät kauheasti houkutelleet, mutta onneksi pienet torkut autossa piristivät. Vaikka juhlat kivoja ovatkin, onneksi tällaisia kahden päivän juhlaputkia ei kovin usein ole :)
Ääniala 