Olipas tapahtumia täynnä oleva sunnuntai. Aamupäivällä suuntasimme Töölönlahdelle Lasten festareille. Kovin oli porukkaa, ja jäätiin ilman ilmapalloa. No, eipä pikkutyyppi vielä niin hirveästi olisi siitä ehkä tajunnut, mutta minä olisin halunnut solmia pallon rattaisiin ja kuvitella, että se olisi pikkutyypin mielestä tosi kivaa.
Festarialue oli todella pieni ja siksi siellä sai kyllä katsoa koko ajan eteensä, ettei rattaiden eturenkaat olisi osuneet edessä kulkevan kantapäähän. Ruokapaikkoihin oli kymmenien metrien jono eikä kaikenlaiset kaupalliset kojut oikein innostaneet meitä. Taisimmekin olla enemmän kiinnostuneita Töölönlahdella käytävästä pikkujollien kisasta kuin itse festarista.
Festari oli tietysti tarkoitettu vähän isommille lapsille. Puuharadat ja askartelupajat eivät ihan vielä yksivuotiaalle sovi. Mutta isommat lapset kyllä näyttivät nauttivan olostaan. Ensi vuonna meilläkin on ehkä parempi meininki, kun pikkutyyppikin pääsee puuhastelemaan.
Lasten festareiden pikkujollien jälkeen menimme katsomaan vähän isompia veneitä uivaan venenäyttelyyn HSK:lle. Pikkutyyppi nukahti autoon, mutta sain nostettua hänet ilman heräämistä rattaisiin, joissa hän nukkuikin koko sen ajan, kun kiersimme näyttelyaluetta. Minusta mielenkiintoisinta taisi tällä kertaa olla pelastusnäytös, jossa helikopteri pelasti veteen joutuneen.
Uivan jälkeen kävimme miehen isän vaimon syntymäpäivillä ja söin itseni ähkyyn. Kuin pallona pyörin viettämään vapaailtaa ravintola KuuKuuhun ja katsomaan laulajatuttuni Art goes Kapakka -keikkaa. Backstage – Artistin arki oli hulvattoman hauska esitys siitä, mitä keikkaa edeltävissä harjoituksissa tapahtuu. Kun sopraano on myöhässä, nuotit puuttuvat ja ne hyräillään pianistille, joka laskuttaa kaikesta ylimääräistä.
Ilta venyi kummasti, kun istahdin keikan jälkeen alas ja vaihdoimme kuulumiset. Huh.
Ääniala 