Ajattele hetki sitä fiilistä, kun olet menossa lastenvaatekutsuille (siis, jos olet joskus sellaisissa käynyt). Tiedossa on puolitoistatuntinen täynnä kivoja uusia vaatteita, joita voi ihastella ja hypistellä. Ehkä tehdä muutamia heräteostoksia, kun mietit, kuinka suloiselta oma pikkuinen näyttäisi vaatteissa. Minä fiilistelen lisäksi sitä, että voin ottaa vähän kuvia blogiin, seurustella muiden äitien kanssa ja syödä hyviä tarjottavia.
Olin tiistaina Nosh Organics-lastenvaatekutsuilla, jotka yksi mutsiporukan äideistä järjesti.
Siinä vaiheessa, kun pikkutyypin päiväunet päättyvät puoli tuntia niiden alkamisesta, kutsut alkavat puoli viisi ja niitä ennen on leikitty tunti puistossa, olisi varoituskellojen pitänyt soida. Mutta ei, minä ajattelin, että pikkutyyppi viihtyy varmasti muiden lasten kanssa ja minä pystyn siinä samalla tosiaan fiilistelemään niitä vaatteita.
No, kuvasaldo on tasan tuo yksi kuva, ja pari heilahtanutta, joissa esittelijän pää on poikki. Pikkutyyppi laittoi nimittäin oikein kunnolla ranttaliksi. Muiden lasten kanssa ei voinut leikkiä, koska kun joku tuli lähelle tai otti lelun pikkutyypiltä, alkoi huuto. Ja minä pompin huoneen toiselta puolelta suoraan esittelijän edestä hyssyttelemään raivoavaa lasta. Tiedän, että pikkutyyppi on todella huonolla tuulella silloin, kun on väsynyt, mutta se, että hän raivoaa avoimesti kaikkien edessä, oli uutta. Tiedän, että kaikki lapset riehuvat joskus, mutta silti, kun se osuu omalle kohdalle, se ei tunnu kivalta.
Siinä minä sitten yritin pitää pikkutyyppiä tyytyväisenä, ja kun itku hetkeksi hiljeni, astelin takaisin sohvalle. No, minuutin päästä joku oli taas ottanut lelun nenän edestä, ja huuto alkoi uudestaan. Edes sängyn alla loikoileva kissa ei enää saanut pikkutyyppiä hyvälle tuulelle. Yritin myös nukuttaa rattaissa ja antaa ruokaa, mutta mikään ei auttanut. Tuntuu pahalta sanoa, mutta häpesin pikkutyypin käytöstä. Periaatteenani kun on, että vieraiden luona käyttäydytään kunnolla. Eihän yksivuotias tietenkään vielä tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta silti. Tunsin itseni todella huonoksi äidiksi. Mikä on aivan turhaa, tiedän, koska kyseessä oli väsynyt lapsi.
Tietysti fiilikseeni vaikutti myös se, että olisin halunnut katsella Noshin vaatteita kunnolla, koska pidän heidän printeistään eikä meillä vielä kyseisen merkin vaatteita ole ollut. Mutta pikkutyyppi vaatikin huomioni koko esittelyn ajaksi, joten suurin osa puheesta jäi kuulematta, ja vaatteetkin hypistelin läpi ajatukset jossain aivan muualla kuin vaatteissa.
Olin NIIIIN rättiväsynyt, kun pääsin kotiin, ja itkin miehelleni puhelimessa pahaa oloani. Hän tietysti yritti puhua järjen sanoja väsyneestä lapsesta ja siitä, että pikkutyypin käytös ei varmastikaan ollut mikään poikkeus. Hänen mielestään poikkeus on lapsi, joka on aina hyvällä tuulella. No, tiedä sitten siitä, mutta paska fiilis illasta silti jäi.
Jotenkin olin kutsuilla kuitenkin saanut kasattua itseni ja sain tehtyä tilauksen, joka oli ehkä nopein toimitettu tilaus ikinä. Sain nimittäin juuri äsken tekstiviestin, että paketti on noudettavissa postista. Tästä postauksesta piti tulla kertomus kivoista vaatekutsuista ja siitä, kuinka söpöjä Noshin vaatteet ovat, mutta tällä kertaa kävi näin. Ehkä postaan sitten niistä postissa odottavista vaatteista – ei-raivoavan lapsen päällä.
”Iloisen väriset ja korkealaatuiset Nosh Organics vaatteet on suunniteltu Suomessa ja tuotteissa käytetään vain sertifioitua luomupuuvillaa. Vaatemallistot ja mielikuvitukselliset printtikuosit suunnittelee yrityksen perustaja Hanna Rannila. Kaikki Nosh tuotteet valmistetaan Portugalissa.”
Nosh Organics
Ääniala 
Voih. Jokaisen vanhemman lempitilanne! Vaan, minkäs se väsynyt lapsi tosiaan itselleen mahtaa. 1-vuotiaalla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia fyysisiä tai psyykkisiä edellytyksiä jaksaa tilanteessa, jossa perustarpeet jäävät tyydyttymättä. Ei se tunnu onnistuvan aina itseltäkään, vaikka edellytykset siihen kai ovat jo olemassa. Väsyneenä sitä vaan on helposti aika huono ihminen. Aikuinen, ei lapsi. :)
ps. saat kyllä onnitella itseäsi, jos normaalissa tilanteessa voit kuvitella jossain kutsuilla rauhassa katselevasi jotain vaatteita tai keskittyväsi johonkin esitykseen. Ei onnistuisi ainakaan meillä. Tyyppi on sen verran showmies, että huomio pitää saada vaikka sitten kovaan ääneen kaakattamalla kaikilta, ja sen jälkeen mielellään roikkua äidin kainalossa turvaa hakemassa, kun yhtäkkiä alkaa ujostuttaa kaikki se huomio.
Kerro muuten ihmeessä käyttökokemuksia noista vaatteista. Itse tilasin jokin aika sitten normaalihintaiset trikoot ja tarjoushintaisen t-paidan, joista jälkimmäinen oli kyllä aivan karsean huonolaatuinen. En tiedä, johtuiko tarjoushinta jostain kakkoslaadusta tms., mutta se nyppääntyi ihan mökkikuntoon heti ensimmäisen viikon aikana, ja vaikka kaikkia pesuohjeita on tarkoin noudatettu, on tällä hetkellä yksi vaatekaapin nuhjuisimpia vaatteita. En ole kyllä heti hankkimassa lisää.
Luulenpa, että kuvittelin vähän liikaa ja luulot meni kerralla kaivoon :) Eli jatkossa en lähdekään katselemaan rauhassa vaan yritän vaan mennä ihan pikkutyypin ehdoilla :)
Täytyypä tarkastella tota vaatteiden laatua. Jotenkin kuvittelin, että ne ovat hyvälaatuisia, mutta jos viikossa jo nyppääntyi niin enpä tiedä. Kerron sitten jossain vaiheessa, miten meille kävi.
Paikalla olleena on pakko lohduttaa, että pikkutyypin käytös ei sen kummemmin hermostuttanut meitä muita, vaikka varmaan olikin tosi väsyttävää sulle. Normipäivä – joku kuitenkin aina välillä kitisee ja välillä vähän enemmänkin. Harmi tietysti että kutsut menivät raskaissa tunnelmissa, mutta häpeämiseen ei todellakaan ole aihetta! Olet loistomutsi :)