Pikkutyyppi oli hoidossa keskiviikkona ja oli kuulemma ottanut pari kävelyaskelta. EI!!! Minun olisi tietysti pitänyt nähdä ne ensimmäisenä, minun, minun. Olenhan sentään pikkutyypin äiti.
No, kotona askelia ei ole otettu, ja eikös se ole se maaginen seitsemän askeleen sarja, jota voidaan sanoa kävelyksi. Joten ehkä minä vielä olen se ensimmäinen.
Pikkutyyppi tykkää olla ikkunalla. Siellä seistään, istutaan, osoitellaan autoja ja koiria, ja selitetään jotain ihan tohkeissaan. Olohuoneen ikkunan edessä on jakkara, jota pitkin pikkutyyppi pääsee itse ikkunalaudalle. Alas ei vielä kuitenkaan osata tulla, joten saan olla jatkuvasti nostamassa toista alas. Pikkutyypin huoneen ikkunalaudalla mielenkiintoisinta on yrittää ottaa ikkunan avaajaa pois ja laittaa sitä takaisin. Nämä ovat niitä hetkiä, kun Nemokin saa olla rauhassa.
Ääniala 