Kävimme perjantaina Korkeasaaren Kissojen yössä. Ajateltiin, että kun viime vuonna käytiin siellä aika myöhään, joskus kahdeksan jälkeen, voisi tänä vuonna mennä aikaisemmin, jos vaikka niitä kissoja näkyisi enemmän. Virhe.
Kuuden jälkeen lippujono oli niin pitkä, että olisi kestänyt tunnin päästä portista sisään. Onneksi nykyään internetistä saa kaiken, joten ostimme jonoon päästyämme liput netistä, ja liput puhelimessa poistuimme jonosta ohittaen kaikki muut. Korkeasaaren pitäisi mainostaa lipun nettiostomahdollisuutta paljon näkyvämmin, sillä jonoa ohittaessamme kuulimme pariinkin otteeseen kiroilua pitkästä jonotuksesta. Muutamille sanoimmekin, että kannattaa ostaa liput netistä, mutta tiedä sitten ottivatko suosittelua vastaan.
Emme olleet siis tosiaan ainoita, jotka olivat päättäneet mennä katsomaan isoja kissoja kuuden aikaan. Väkeä oli niin paljon, että vaunuilla eteneminen oli hidasta eikä eläimiä paljon nähnyt lasi-ikkunoiden edessä olevien ihmismassojen takaa. Leijonan ja tiikerin näimme viiden metrin päästä, ja lumileopardikin hengasi korkeuksissa puuhun rakennetulla tasanteella. Pikkutyyppi otti kyllä kaikista eläimistä ilon irti. Leijona oli ihan ”hii-hii”, ja lumileopardikin sai suosionosoituksia ”koi-koi”.
Itse taisin tällä kertaa nautiskella enemmänkin kuohuviinistä ja hienoista näkymistä kaupunkiin.
Ääniala 