Täytyy myöntää, että olin hieman epäileväinen junassa olevan leikkivaunujen toimivuuteen, mutta kylläpäs meni kaksituntinen kuin leikiten. Ehkä osasyynä oli se, että meidän lisäksemme leikkivaunussa oli vain yksi leikki-ikäinen lapsi, muuten vaunussa oli vain aikuisia. Ei minulle kyllä olisi ennen tullut mieleenikään ottaa paikkaa leikkivaunusta, halusin matkustaa mahdollisimman hiljaisessa seurassa. Voin vain kuvitella, minkälaista meininki on, jos leikkivaunussa olisi enemmän lapsia.
Pikkutyypillä tuntui olevan kivaa, sillä liukumäkeä laskettiin varmaan sata kertaa. Isommalta pojalta opittiin vielä kaiken lisäksi uusi liukumistapa. Ennen pikkutyyppi on laskenut vain mahalleen, pää edellä, mutta ooh, isompi poika laskikin mahallaan jalat edellä ja sekös vasta oli pikkutyypistä hauskaa. Loppumatka laskettiinkin kyseisellä tavalla, ja aina nauraen.
Pitkään, ja useita kertoja, viihdyttiin myös tuollaisen ”mikä-lie-palikka-metallihärpäkkeen” luona ja siirreltiin palikoita pitkin metalliputkea.
Leikkivaunussa on Tammen kirjoja, ja niitä pikkutyyppi kantoi kasan lattialle. Ja äiti nosti ne takaisin hyllyyn. Ja pikkutyyppi kantoi ne taas lattialle. Kyllähän tuolla tavalla aikaa saa kulumaan :)
Oli siis oikein onnistunut junamatka Turkuun yllättämään syntymäpäiväsankari-äitini.
Ääniala 