Äitini täytti tosiaan viime viikolla 60-vuotta ja hän piti syntymäpäiväjuhlat lauantaina. Yllätimme hänet kuitenkin veljeni kanssa perjantai-iltana ilmestymällä pikkutyypin kanssa äidin kotioven taakse. Yllätys oli onnistunut, sillä äidillä ei ollut mitään aavistusta koko asiasta. Vielä enemmän hän yllättyi, kun sanoin, että nyt on parikymmentä minuuttia aikaa lähtöön. Äiti oli juuri tekemässä piirakkaa seuraavan päivän juhliin tai taisi hetken miettiä, että nyt jäi piirakka kesken. No, sanoin, ettei nyt niin hätä ole, joten piirakka pääsi uuniin ja me lähdimme kohti Logomoa. Pikkutyyppi pääsi hoitoon veljelleni.
Olin varannut meille pientä syötävää ja juotavaa Logomon ravintolasta, Logomo Kitchenistä. Kilistimme syntymäpäivän kunniaksi eikä äidillä ollut vielä siinäkään vaiheessa käsitystä siitä, mihin konserttiin olin hänet tuonut.
Vasta istuessamma katsomossa, näytin äidille lippua, jossa luki Richard Clayderman. Kyllä äiti onneksi vielä Richardin muisti. Jossakin vaiheessa konserttia äiti sanoi, että konsertti oli tosi ihana yllätys. Kerrankin onnistunut lahja, minä kun olen yleensä todella huono ostamaan hyviä lahjoja.
Richard Clayderman oli vanhentunut. Kolmekymppisestä kuusikymppiseksi charmantiksi maailmankuuluksi pianistiksi, joka puhui paremmin ranskaa kuin englantia. Konsertti oli oikein viihdyttävä, ohjelmistossa oli suurimmaksi osaksi tuttuja kappaleita Ballade pour Adelinesta Chariots Of Fireen. Yksi uusimmalla levyllä olevista kappaleista on Schindlerin lista, samaisesta elokuvasta. Ihanan kaunis kappale. Kun Richard oli soittanut kappaleen, hän nousi tuoliltaan ja kysyi haluaako joku nuotit. Meni hetken ennen kuin kukaan reagoi, joten minä ryntäsin kakkosriviltä hakemaan nuotit. Richard kysyi, soitanko pianoa ja kysyi haluanko tulla soittamaan. Kiitos, mutta ei kiitos :)
No, sain kuitenkin nuotit ja nuottien jakaminen osoittautuikin yhdeksi ohjelmanumeroksi, koska illan aikana nuotteja meni jakoon kuutisen kappaletta. Ja ne tuntuivat olevan muuten aika kuumaa kamaa. Aikamoista paperin tuhlausta, jos sama toistuu kaikissa konserteissa, mutta olihan se ihan hienoa saada nuotti, jota on pidellyt Richard Clayderman. Ja kun äiti vielä konsertin jälkeen haki nuottiin Richardin nimikirjoituksen, tuli nuotista vielä arvokkaampi. Ihguu!
Claydermanilla oli konsertissa mukana pieni jousiorkesteri, rummut sekä miksaaja. Ilmeisesti jousiorkesteri on maasta riippuen eri, tällä kertaa he olivat Sofiasta. Ainoa asia, mikä minua konsertissa hieman häiritsi, oli taustojen käyttö. Jotkut soittimet, kuoromainen ääni ja osa rytmisoittimista tuli nimittäin taustanauhoilta, ja välillä se kuulosti hieman omituiselta. Mutta ilmeisesti Claydermanin juttu onkin tuollaisen syntetisaattorimaisen taustamusiikin käyttö.
Konsertti-ilta oli onnistunut, pikkutyyppi oli viihtynyt yövieraissa veljelläni, ja seuraavana päivänä juhlittiinkin sitten sukulaisten ja ystävien kesken. Äiti heräsi kuudelta pesemään keittiönkaappien ovia, kerran sitä vain 60 täytetään ja silloin paree ovienkin kiiltää :) Olet rakas, äiti!
Ääniala 