Mutsien kiertävä lounasvuoro

Meillä on mutsiporukan kanssa kiertävä lounasvuoro. Joka viikko joku tekee ruokaa ja muut kerääntyvät lapsineen tämän luokse syömään ja viettämään aikaa. Tänään oli minun vuoroni. Tarjosin lounaaksi pippurista kukkakaalikeittoa ja porkkanaskonsseja. Lapset saivat makaronia ja jauhelihakastiketta, se toimii aina. Jälkiruoaksi olin leiponut Baileys-juustokakun.

Koska aamuisin ei yleensä ennen kymmentä saa mitään aikaiseksi, tein keiton ja kakun jo edellisenä iltana. Blenderi soseutti keittoa kello 23, koska kuoron vuosikokous venyi hippasen pitkäksi. No, samapa tuo milloin sitä ruokaa laittaa, hyvää keitosta tuli anyway. Skonsseihinkin sekoitin valmiiksi kuivat aineet ja raastoin porkkanan jääkaappiin. Aamuksi jäi sitten vain vähän tehtävää eikä tarvinnut hiki hatussa hommailla. Vaikka kuuma uuni aika hyvin lämmittikin.

Mutseja saapui paikalle neljä. Meidän noin 10 hengen ydinporukka on pienentynyt alkusyksystä kuuteen, muut ovat jo palanneet töihin. Lisäksi yksi äideistä synnytti toisen pojan viikko sitten ja he pääsivät kotiin vasta eilen, joten olimme tänään viisistään. Mutta ihan samanlaisen villin menon viisikin pientä sai aikaiseksi.

Pikkutyyppi päätti heti näyttää, kuka tässä talossa määrää, ja koputti yhden lapsen päätä lasten muovivasaralla. No, itkuhan siitä tuli, onneksi ei kuitenkaan kuhmua noussut päähän. Puolen tunnin päästä kaverukset jo halailivat, joten ehkä vasaroinnista ei kauhean pahoja traumoja jäänyt. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi kaikkea pitää hakata. Kissojakaan ei voi silittää vaan niitä pitää retuuttaa.

Kaiken hulinan keskellä eteisestä kuului yhtäkkiä miehen ääni. Huoltomies seisoi siellä työkalupakkinsa kanssa ja sanoi soittaneensa ovikelloa parikin kertaa, mutta tuli sitten omilla avaimilla sisään. Olin eilen soittanut hänelle, että meidän patterit eivät lämpiä ja pyysin häntä käymään. Miestä ei kuulunut eilen, mutta en osannut odottaa, että hän ilmestyisi tänään sen enempää ilmoittamatta. No, eipä siinä mitään, mies polvistui patterin eteen ja koko pieni konkkaronkka seurasi kiinnostuneena mitä tapahtuu. Pattereissa ei sitten kuulemma kuitenkaan ollut mitään vikaa, ne nyt eivät vaan lämpiä enempää. Ai, eli edessä on siis kylmä talvi. No, ne nyt eivät lämpiä enempää. Just, kiitos tyhjästä.

Parin tunnin leikkimisen ja syömisen jälkeen pikkuiset alkoivat olla unen tarpeessa, ja äkkiä kotona olikin hiljaista. Jäljellä oli vain likaiset astiat keittiön pöydällä ja iso kasa hujan hajan olevia leluja. Pikkutyyppikin tuijotti eteensä siinä määrin seisahtuneena, että taisi olla hieman väsyttävät bileet. Sekä pikkutyyppi että äiti nukkuivatkin sitten mukavat parin tunnin päiväunet.

Kiitos mutseille lounasseurasta, ensi viikolla kierros taitaakin alkaa alusta.