Nyt on kuoron konsertin kenraaliharjoitus ohitse, joten on hetki aikaa vähän bloggailla. Kenraaliharjoitus pidettiin konserttipaikassa, Hietaniemen uudessa kappelissa, ja voi vitsit, että siellä oli kylmä. Hampaat kalisee vieläkin. Mutta hieno kappeli se oli, seinillä monta patteria, kaikki kylminä. Oli aika kylmänväreet nostattava fiilis, kun ensimmäiset sävelet kaikuivat korkeassa kappelissa. Ei tosin kylmästä vaan siitä kuinka upean soundin kuoro sai aikaan. Niin hienoa!
No, mutta toiseen asiaan. Lähdimme tosiaan torstai-iltana pikkutyypin mummon sponssaamalle päivä Tukholmassa -risteilylle nostalgisella Viking Mariellalla. Mariella on ilmeisesti remontoitu joitakin vuosia sitten, koska nyt hytti ei haissut pahalle eikä kokolattiamatoissa ollut likatahroja. Hyttien vessoihin tosin suosittelisin raikastimien hankkimista, nykyäänhän jopa metron hisseistä sellaiset löytyy. Tiedoksi siis, jos joku ei ole vielä huomannut, että kaikki hissit eivät enää haise pissalle.
Risteily alkoi lupaavasti sillä, että ratikassa matkalla terminaaliin mies kysyi olinko ottanut kameran laturin mukaan. En, koska latasin kamerani juuri ennen lähtöä. Miehen kameran akku oli kuulemma tyhjä, joten hän olisi tarvinnut laturia. Siinä hän pohti parin pysäkin verran, että pitäisikö palata kotiin hakemaan laturia vai käydä ostamassa jostain piuha, joka käy hänen omaan laturiinsa. (Laturi siis mukana, mutta ei siihen sopivaa johtoa.) Sokokselta varmaan löytyy se johto, mitä tarvitset, sanoin ja mies hyppäsi painavan laukun kanssa ulos ratikasta. Totesin vielä perään, että älä nyt sitten myöhästy laivasta.
Viiden minuutin päästä minä oli pikkutyypin kanssa Senaatintorilla odottamassa ratikkaa numero 4. 10 minuuttia, ilmoitti valotaulu. Kello oli siinä vaiheessa 16.55, kun terminaalissa piti olla tasan viideltä. Soitan miehelle, joka ilmoittaa olevansa jo melkein perillä, taksissa. No, minäpä en olekaan enää ajoissa, voin jopa myöhästyä laivasta, ilmoitin. Laturin piuha oli onneksi löytynyt.
Hiki hatussa työntelin sitten pikkutyypin ja itseni terminaaliin – en todellakaan jäänyt odottamaan ratikkaa – ja kerkesimme laivaan juuri ennen porttien sulkeutumista. Hytti oli allergiahytti, ja minä kaivoin kameran esille. Pitihän nyt ensimmäinen pikkutyypin laivamatka ikuistaa saman tien. Kameran akku vilkuttaa melkein tyhjää akkua. Mitä??? Juurihan olin ladannut sitä koko päivän. Ilmeisesti akku on nyt totaalisen finaalissa tai laturissa on jokin vika, koska tuo sama on tapahtunut aikaisemminkin parin viikon sisään. No, eihän siinä paljon itku auttanut, onneksi mies sai oman laturinsa toimimaan. Loppureissun, tai siis koko matkan, kuvasin sitten minijärkkäri-Penillä, joka ei todellakaan ole oikean järkkärin veroinen. Joten osa kuvista ei oikein täytä täysin naurettavia laatuvaatimuksiani, mutta muutakaan ei nyt ole tarjolla.
Pikkutyypin mummo oli salakuljettanut pullon laivaan, ja nautimme matkan alkuun muovimukilliset kuohuvaa. Pikkutyyppi leikki mummolta saamallaan uudella lelulla ja minä nojauduin sohvan selkänojaan. Ah, vihdoinkin.
Koko reissulla pikkutyypin lempipuuhaa oli juosta naurunkiljahdusten saattelemana hytistä ulos käytävälle, hissiaulaan ja sieltä toista reittiä takaisin hytille. Ympyrää yhä uudestaan ja uudestaan. Ja ne hissit. Ne olivat NIIN mielenkiintoisia. Niistä poistuminen oli myös niin mielenkiintoista, että muutaman kerran oli aika lähellä, että pikkutyyppi olisi jäänyt eri kerrokseen kuin me muut.
Ai niin, ja satuimme risteilylle, jonka teemana oli Simpsonit. Homer palloili muutaman kerran vastaan ja sai pikkutyypin osoittelemaan joko isoja pyöreitä silmiä tai yleisesti oudon näköistä olentoa. Myös Vikingin oma laivakissa Ville Viking kävi tervehtimässä lapsia mm. buffet’ssa.
Söimme tosiaan Viking Buffet’ssa, jossa oli yllättän hyvää ruokaa. Ja kun viinikin virtasi hanoista ja pikkutyypille kelpasi lihapullat ja pasta, ei paljon paremmin voisi asiat olla. Paitsi että voi. Ahmin ehkä koko matkalla eniten jälkiruokaa. Ei olisi pitänyt, koska maha on kyllä vähän protestoinut herkkujen määrää.
Herkuttelun jälkeen kävimme tutustumassa paikalliseen lasten puuhahuoneeseen ja pallomereen, johon pikkutyyppi oli vähän liian pieni. Pari kunnon sukellusta tuli pallojen joukkoon tehtyä, ja muutaman kerran sain nostella pikkutyyppiä turvaan isompien tieltä. Liukumäki oli myös kiva, mutta senkin ympärillä oli aika kova meno. Onneksi pikkutyyppi löysi itselleen kivoja autoja ja helmitaulun.
Menomatkalla oli aivan kamala myrsky, tai no ainakin tosi isot aallot. Joko niistä tai oudosta paikasta johtuen pikkutyyppi ei meinannut nukahtaa ollenkaan. No, minä nautin juomaa viereisessä hytissä, kun mies yritti saada lasta nukkumaan. Ihan hyvä vaihtokauppa. Varsinkin kun minä menin sitten nukkumaan kello 22.30, miehen suunnatessa veljensä kanssa baariin. Vähän oli sellainen fossiilinen dinosaurus -olo, kun kerrankin olisi ollut mahdollisuus vähän viettää iltaa, mutta valitsin sitten sängyn. Varsinkin kun se sänky ei taannut kunnon unia, sen verran keinuvaa menoa oli jonnekin aamuviiteen asti.
Aamulla oli hieman väsynyt olo, mutta ei sentään ollut pää kipeä; toisin kuin miehellä, joka oli hillunut jonnekin neljään asti. Nautimme herkullisen ja rauhallisen aamiaisen kuohuviinin kera väljässä Food Gardenissa ja valmistauduimme viettämään seuraavat viisi tuntia Ruotsissa.
Siitä päivästä Tukholmassa sitten huomenna.
Ääniala 