Jouluun on vielä yli kuukausi, mutta joissakin blogeissa jouluhehkutus on jo alkanut. Minä ajattelin, että pah, minä en ainakaan rupea mitään joulujuttuja tekemään vielä marraskuun puolella, mutta taisin nyt kuitenkin aloittaa itsekin jouluhössötyksen. Minulla on kaksi jouluperinnettä; joulukorttien ja piparkakkutalon tekeminen.
Olen tehnyt joulukortit itse viimeiset 10-12 vuotta, ehkä pidempäänkin, mutta korttiarkistoja kaivaessani löysin reilu kymmenen korttia. Tapanani on ollut nimittäin jättää aina yksi kortti itselleni muistoksi siitä, mitä on tullut tehtyä.
Joulukorttien teko on samaan aikaan sekä hyvin rentouttavaa että hieman stressaavaa. Tykkään näperrellä papereiden ja muiden korttitarpeiden kanssa, ja heti-kaikki -tyyliin kolmisenkymmentä korttia valmistuu parissa illassa. Stressaavaksi askartelun tekee se, että yleensä joutuu hieman antamaan periksi omalle täydellisyyden tavoittelulleen. Liima tarttuu sormiin ja sotkee kaikki paikat, joten hilettä on aivan väärissä paikoissa. Kahdenkymmenen kortin jälkeen viivat eivät ole enää suorassa, ja ”hyvää joulua” onkin ”hvää joilia” tai jotain muuta outoa, ja joudun tekemään uuden kortin viallisen tilalle. Ja tokihan siinä vaiheessa alkaa korttitarpeet huveta sen verran, että yleensä parista viimeisestä puuttuu jotain oleellista.
Ei minusta Martha Stewartia saa, mutta olen sitä mieltä, että kun kerran vuodessa muistan sukulaisia ja tuttuja, joita ei tule muuten nähtyä, voin hieman panostaa aikaa ja tahrata omat sormeni sen sijaan, että menisin ostamaan Tiimarista valmiita euron kortteja. Tai mitä ne nykyisin maksavatkaan. Ja siis ei niissä mitään pahaa ole, mutta minä haluan tehdä kortit itse. Tuleepahan niistä ainakin persoonallisia ja epätäydellisiä.
Hain Tigerista aakkosleimasimet (tuleekohan näistä blogileimasimet, näitä on nimittäin näkynyt muutamissa blogeissa?) ja tein yhden joulukorttiesimerkin. Joulukortin ei tarvitse aina olla pelkkä kortti, joten tästä kortista tein roikkuvan, jolloin sitä voi käyttää vaikka kuusenkoristeena.
Leimasimien käyttö ei ole mielestäni mitään kaikkein helpointa; niiden käyttöä pitää vähän harjoitella, jotta jäljestä ei tule neliö, kun muste siirtyy kirjaimen lisäksi leimasimen reunalta paperiin. Tämän olisi voinut estää sillä, että kirjainosa olisi korkeampi. Mutta harjoitus tekee mestarin.
Ajattelin postata muutamia tekemiäni kortteja, jos niistä joku saisi vaikka jotain inspistä. Varoitan vain näin etukäteen, että ne todellakin ovat itsetehdyn näköisiä. Vaikka jokaisen olenkin ylpeänä eteenpäin postittanut :)
Ääniala 