Meillä tehtiin perjantaina jotakin, mitä en olisi ajatellut ikinä tapahtuvan. Meillä sotkettiin oikein urakalla. Teimme pikkutyypin kanssa isänpäiväkorttia, sormiväreillä. Tai no, pikkutyyppi teki, minä yritin kuvata tapahtumaa sotkematta kameraani.
Pikkutyyppi nauroi ja läiskytteli väriä ympäriinsä, ja väriä sai paperin lisäksi paita, hiukset, lattia ja seinät. Vähän oli näköjään kameraankin roiskahtanut, mutta se onneksi lähti hyvin pois. Pikkutyyppi on kyllä muuttanut omaa suhtautumistani siisteyteen. Ennen olisin kieltänyt tuollaisen sottaamisen, mutta pienen lapsen riemu on jotakin niin kaunista katseltavaa, että ihan vapaaehtoisesti otin sormivärit esiin ja yritin vain peittää lattian suurimmilta vahingoilta.
Kun tarpeeksi kauan oli tungettu kättä syvälle väripurkkiin ja läpsytelty paperiin väriä, suljin väripurkkien kannet yrittäen samalla estää pientä sotkuista tyyppiä juoksemasta ympäriinsä. En tietenkään ollut tarpeeksi nopea, ja naurunkiljahdusten säestämänä valkoiseen eteisen mattoomme ilmestyi muutama pieni punainen jalanjälki. Enkä edes hermostunut vaan kaappasin pikkutyypin syliini ja laitoin suihkun alle! Ei ole aikoihin eletty :)
Marimekon bodystä ei väri pesukonepesunkaan jälkeen lähtenyt kokonaan, ja pikkutyypin jalkoihinkin jäi sen verran väriä, että mies kysyi onko pikkutyyppi saanut mustelmia. Mutta hauskaa oli ja hienon kortin saimme aikaiseksi.
Ääniala 