Tää lähtis nyt viettämään elämänsä ensimmäistä blogipäivää. Vähäks jänskää. Ensin on tiedossa valokuvauskoulua ja blogijulkkiksia, ja illalla sitten Indiedaysin Awardsit. On muuten myös elämäni ensimmäiset bileet, joihin menen yksin. Toivottavasti tapaan siellä mukavia bloggareita, jotta ei tarvitse yksin seisoskella. Kun en nyt miestä ja pikkutyyppiä kuitenkaan mukaani ota.
Juhla-asuna on pikkumusta, ehkä vähän tylsä, mutta musta on värini enkä siitä lipsu. Väriä elämään ajattelin tuoda kuitenkin violetilla pikkulaukulla. Hiukset ja meikin joudun ihan itse laittamaan, ”palkkapäivä” kun meni jo. Sain onneksi ystävältäni lainaan kihartimen, mutta katsotaan nyt minkälaisessa hiussotkussa juhliin pääsen. Ei nimittäin ainakaan ensimmäisellä harjoittelukerralla kiharoita voinut sanoa kiharoiksi.
Vähän jo jännittää. Ehkä jopa enemmän kuin tuota palomiestä, joka suurinpiirtein joka toinen päivä nousee paloautonsa nosturissa ylös taivaisiin. Ja sen katseleminen, jos mikä, on jännää.
Pitää vielä nopeasti kertoa eilisestä. Oli nimittäin aika sotkujen päivä.
Tein pinaattikeittoa ja halusin siihen tietysti keitettyjä kananmunia. Otin ihan rauhassa kananmunapaketin jääkaapista, mutta jotenkin se vain pääsi lipsahtamaan kädestä. Poks ja räts. Kuudesta munasta neljä hajosi suoraan mustalle matolle. On muuten erittäin miellyttävää yrittää putsata rikkoutuneita kananmunia, aika limaista puuhaa. No, onneksi kaksi säilyi ehjänä ja saimme pikkutyypin kanssa munat keittoomme.
Iltapäivällä järjestelin tavaroita parvella enkä kiinnittänyt tarpeeksi huomiota siihen, mihin pikkutyyppi koski. Näin vain sivusilmällä, mitä hänellä oli kädessään, ja yritin kuin hidastetussa filmissä tarttua sormiväreihin, jotka pikkutyyppi oli juuri työntämässä parven kaiteelta alas. Voitte vain kuvitella sitä värien ilotulitusta, kun keltainen ja sininen sormiväripurkki kohtasivat lattian ja halkesivat pohjastaan. Kyllä siinä pari kirosanaa tuli sanottua. Väriä oli seinillä, matolla ja portaissa. Onneksi värit ovat vesiliukoisia, joten sellaisen puolen tunnin siivoamisen jälkeen seinät olivat taas valkoiset.
Ja eikös se niin mene, että kolmas kerta toden sanoo. Illalla pikkutyyppi sai jotenkin sohaistua lasilyhden alas sohvapöydältä. Ja koska lyhdyssä oli palava kynttilä, oli matolla lasinsiruja ja kuumaa steariinia. Pikkutyypille ei käynyt kuinkaan, mutta matto sen sijaan sai mukavan valkoisen raidoituksen. En ole sitä vielä putsannut, mutta eiköhän se lähde silitysraudalla ja paperilla pois. (Sivulauseessa kommentoin, että meillä kynttilät kuuluvat syksyyn ja talveen eikä pikkutyyppi ole ainakaan vielä sormiaan tuleen laittanut. Meillä ei myöskään teräväreunaista sohvapöytää ole pehmustettu eikä mattoja poistettu lattialta. Eikä mitään vakavampaa ole siltikään tapahtunut.)
Koska eilen oli sotkujen päivä, tulee tämä päivä varmastikin olemaan erinomaisen hyvä :)
Ääniala 