Torstaina ajoimme Turkuun, jossa minä vietin pikkutyypin kanssa päivän äitini luona miehen mennessä tekemään töitä kirjastoon. Mies oli siis mukana koko kiertueen ajan, ja oli pikkutyypin kanssa harjoitusten ja konserttien ajan. Torstaina oli ilmeisesti ollut jonkinlainen yritys tulla kuuntelemaan konserttia, mutta pikkutyyppi alkoi olla kahdeksalta jo niin väsynyt, että he olivat poistuneet ensimmäisten tahtien aikana. Turun konserttitalo ei ollut kovin jouluinen paikka laulaa, vaikka muuten olikin hienoa laulaa isossa konserttisalissa. Turusta ei ole yhtään kuvaa, koska otimme kuoron kanssa ryhmäkuvia, ja lopun ajasta ei vaan kiinnostanut kaivaa kameraa esiin.
Konsertin jälkeen lähdimme ajamaan vielä kohti kotia ja pääsin nukkumaan noin 01.30. Väsymys.
Helsingin konsertti pidettiin Mikael Agricolan kirkossa. Kirkko taisi olla kiertueen pienin, ja kuten joku kuorolaisista totesi; helsinkiläiset ovat vaativin yleisö. Kesti aika kauan, että yleisö lämpeni, mutta kyllä he sitten lopulta nousivat taputtaen seisomaan.
Yhteiset teokset Pori Sinfoniettan ja Barbara Hendricksin kanssa olivat mahtavia. Varsinkin Joy to the worldin ja ylimääräisenä numerona esitetyn We wish you a merry christmas -kappaleen loput saivat kylmänväreet kulkemaan läpi kropan. Niin mahtipontista, koko kirkko soi.
Jouluaattoon on enää reilu viikko. Olen viettänyt aika paljon aikaa blogin joulukalenterin luukkuja tehden ja ehkä, jos olisin tajunnut kuinka paljon se vie aikaa, olisin harkinnut pari kertaa projektin aloittamista. No, kivaahan se vain on ollut, mutta muihin blogipostauksiin ei oikein ole jäänyt aikaa. Minulla ei onneksi ole mitään joulustressiä, koska meillä on ollut viime jouluina periaate, että lahjoja ei osteta. Joten ei tarvitse juosta kaupoissa. Meille riittää hyvä ruoka ja paras mahdollinen seura, lähipiiri. Tänä jouluna syömme aaton joulupuuron äitini luona Turussa, ja vietämme aattoillan veljeni luona, jossa on leikkikaveri pikkutyypille. Joulupäivänä ajamme takaisin Helsinkiin miehen äidille, jolle joulupäivän ateria on se isoin juttu joulussa.
Tällä viikolla on tiedossa vielä mutsilounas, ystäväni pariviikkoisen tytön näkeminen, yksi työpalaveri ja hetki omaa aikaa, kun pikkutyyppi menee kummitätinsä luo leipomaan pipareita. Ja sinne tarhaankin pitäisi soittaa ja sopia tarhaan tutustumisesta.
Olisipa ollut mukavaa olla kuuntelemassa, harmi ettei kiertueenne ulottunut Tampereelle! Ja kiva että olet jaksanut väsäillä joulukalenteria, sitä on mukava seurata. Toivossa elän, että joskus jotain toteuttaisinkin… :)
Olisi kyllä ollut kiva, jos olisimme tulleet Tampereelle, mutta oli siinä kolmessakin kaupungissa aika työ :)
Kiva, että olet tykännyt joulukalenterista. Välillä on tuntunut, että sitä tekee vain itselleen. Mutta onpahan kotona ainakin paljon joulukoristeita. Pitää kyllä muistaa harkita pari kertaa, jos sama älynväläys tulee ensi marraskuussa, sen verran iso homma :)