Ei ihan pitänyt tuo viikon blogitauko, mutta ehkä se vielä jatkuu. Piti kuitenkin tulla laittamaan muutama kuva meidän joulusta, jota vietettiin ensin Turussa veljeni ja äitini luona, ja sitten Espoossa anopin luona.
Joulu oli märkä ja musta, mutta aattoaamun riisipuuro, Lumiukko ja joulurauhan julistus toivat silti jouluisen tunnelman. Pikkutyyppi pääsi laittamaan kuuseen tähden yhdessä mummin kanssa ja opetteli siinä sivussa nousemaan raput ylös kävellen, kaiteen seinästä toisella kädellä kiinni pitäen.
Joulurauhan julistuksen ja pikkutyypin päiväunien jälkeen lähdimme veljelleni. Aattoiltaan kuului kyllä joulupukki ja lahjat, mutta ruokapuoli oli vähemmän perinteinen. Veljeni halusi tehdä sushia, joten pojat sitä sitten valmistivat. Lisäksi tarjolla oli graavilohta, mätiä, sashimia, nauhanlihatartaria ja avokado-katkarapupiirakkaa. Hyvin kalapainotteinen aattoillan menu siis. Hyvää oli eikä tullut ähky kuten yleensä jouluruoista.
Kyllä siinä toki muutama torttu ja suklaa tuli suuhun laitettua, mutta niistähän nyt ei tietenkään ähkyä saa aikaiseksi :)
Minä en ole sushin ystävä, joten siksi tarjolla olikin myös graafilohta ja sashimia. Raaka kala ei siis ole ongelma. Olen kyllä yrittänyt selvittää, mikä siinä sushissa on mielestäni niin pahaa, mutta en ole keksinyt syytä. Jotain siihen riisiin kai laitetaan, jotain, mikä ei omaan suuhuni maistu hyvälle. Mutta onhan nuo rullat kauniita.
Lapset saivat kivoja lahjoja ja leluilla jaksettiinkin leikkiä pitkään. Pikkutyyppi löysi lastenhuoneesta mm. minisähköpianon, jota käytiin rämpyttämässä pitkin iltaa. Myös kannettava maatila oli huippukiva. Jossain vaiheessa väsy alkoi kuitenkin painaa ja lapset menivät nukkumaan. Siinä vaiheessa nostin jalat tuolille, nostin viinilasin huulilleni ja huokaisin syvään. Ei ihan kaikkein rentouttavin jouluaatto, kun pikkutyyppi on kädessä kiinni jatkuvasti. Äiti sinne, äiti tänne. Niin, sellaista se on pienen lapsen kanssa. Ja niin se vain on, että ei se perhe-elämä ole aina pumpulilla tanssimista. Joskus sitä vain tarvitsee hetken yksin, hengähdystauon, jotta jaksaa taas tarttua käteen, joka ojentuu itseä kohti luottavaisena ja pehmeänä.
Palasimme vielä aattoiltana takaisin äitini luo nukkumaan, koska veljelläni ei oikein ole tilaa yöpymiseen. Hyvin saatiin taksikin keskellä yötä. Joulupäivänä söimmekin sitten perinteisemmän joululounaan, jonka jälkeen suuntasimme kohti kotia. Piipahdimme kotona jättämässä lahjakassat ja ruokkimassa kissat.
Anopille joulupäivä on joulun tärkein päivä. Ja silloin tarjolla on todella perinteinen ähky-joulupäivällinen. Ja se ähky jatkuu vielä seuraavana päivänäkin. Aamiaiseksi taisin syödä pari torttua, pullan ja sokerikakkua.
Kiitos joulu. Heippa joulu. Ensi vuonna taas uudestaan. Silloin pikkutyyppi osaa varmaankin jo puhua, ja hän voi kertoa, että onko se joulupukki oikeasti pelottava.
Ääniala 