Valokuvaan pikkutyyppiä päivittäin ja laitan kuvia blogiin, joka on salasanan takana. Salasanan tietävät isovanhemmat ja kummit. Se blogi pitää sisällään pikkutyypin kehityksen, leikit, naurut ja itkut. Sieltä käy selville, minkälaisia vaatteita pikkutyypillä on ollut päällä ja miten ammeessa on leikitty. Sinne laitan videoita; ensimmäiset askeleet, leikit kissojen kanssa, pianonsoitot, ihanat naurut.

Siksi en laita tänne kovinkaan usein kuvia pikkutyypistä.

ulkona1

Joskus teen kuitenkin poikkeuksen, kuten nyt. Kävimme viikonloppuna vähän ostoksilla ja koska lunta ei vielä vain näy, puin pikkutyypille alesta ostamani uuden toppatakin. Hihat ovat hieman pitkät, mutta kääntämällä homma toimii. Pikkutyyppi on muutenkin niin pieni ja kapea, että helposti vaatteet näyttävät vähän isoilta. Mutta ei se haittaa, ihana suloisuus se on siellä isojenkin vaatteiden alla. Ostin alennusmyynneistä jonkin verran uusia vaatteita, vaikka ajatuksena oli hankkia vain jotain päiväkotia varten. Mutta joskus vähän lipsahtaa. No, kaikki tulivat tarpeeseen, nyt niihin pitäisi vielä kirjoittaa nimet. Eihän se päiväkoti alakaan kuin vasta huomenna.

Pikkutyyppi heräsi lauantaina puoli kymmenen. Epänormaalia, mutta äidille tietysti ihan luksusta. Toki myöhäisen heräämisen takia päivän rytmi meni vähän sekaisin, ja kun vielä olimme liikkeellä, jäi päiväunet hieman lyhyiksi. Ja nekin nukuttiin auton turvaistuimessa. Kävimme ostamassa säilytyskoreja pikkutyypin huoneeseen, koska en jaksanut enää katsella erilaisia lelulaatikoita lattialla. Nyt pikkutyypillä on siis huoneessaan ihan omat hyllyt ja korit, äidin vinyylit ja printteri joutuivat siirtymään muualle. Mikä ei sinänsä haitannut, koska pääsin sen varjolla vähän järjestelemään muitakin kaappeja.

ulkona2

Kun viikonloppuna kannettiin joulukuusi pois (jestas sitä neulasten määrää vaatteissa, kengissä ja lattialautojen välissä), pakattiin joulukoristeet laatikoihin ja murskattiin piparijuna palasiksi, on kotona taas ihana järjestys ja siisteys. On jotenkin niin puhdistavaa aloittaa uusi arki, kun kotona on tavarat paikoillaan. Kun ei se tuleva arki ole välttämättä ainakaan aluksi ihan helppoa ja järjestelmällistä.

Lauantaina kyläilimme ystävillämme. Heillä on vuoden ikäinen poika ja äiti on menossa huomenna töihin. Joten pääsimme vähän vaihtamaan ajatuksia (ja pelkoja) päiväkodin aloituksesta. Ja töiden. En olekaan muuten maininnut, että minullahan vaihtui yllättäen myös työnantaja, joten hieman on jännät paikat. Se ”onpa kivaa mennä töihin” on vaihtunut ”olisihan sitä vielä vähän aikaa voinut olla kotona” -ajatukseen. No, oman uran kannalta nämä uudet kuviot ovat varmasti ihan hyväksi, mutta jotenkin ajatus vanhaan työpaikkaan palaamisesta tuntui mukavan turvalliselta.

kotona2

Vielä olisi kaksi päivää aikaa ennen töiden alkua. Tänään mennään pikkutyypin ukin luo loppiaisen päivälliselle. Huomenna pikkutyyppi herää ensimmäiseen päiväkotiaamuunsa. Kauhulla, mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan sitä. Apua, mitä puen hänelle päälle? Mitä kaikkea sinne pitikään ottaa mukaan?

Ai niin, ja perjantaina pikkutyypin hiukset leikattiin ihka ensimmäistä kertaa. Yhtäkkiä sieltä tukan alta paljastuikin iso poika. Mihin se äidin pieni vauva katosi?

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s