Toki minä haaveilen siitä valkoisesta satakakskyt neliöisestä kivitalosta, jossa on korkea olohuone, saunaosasto, katettu ulkoterassi ja iso piha. Mutta sitten pitäisi muuttaa pois keskustasta, luultavasti ostaa auto ja tottua siihen, että enää ei Stockalle pääse vartissa. Emmekä ole niin rikkaita, että meillä olisi varaa ostaa satakakskyt neliöinen ullakkohuoneisto keskustasta.
Me asumme reilu sata vuotta vanhassa kivitalossa. Ostimme sen viisi vuotta sitten ja teimme siihen pintaremontin. Lisäksi uusimme keittiön täysin. Meillä on 3,5 metriä korkeat huoneet, vanhat narisevat lautalattiat ja noin 110 rappusta, joita kavutessa pikkutyyppi sylissä ja ruokakassit toisessa kädessä voi sanoa, että kunto pysyy hyvänä. Meillä on ruhtinaalliset 60,1 neliötä; makuuhuone, olohuone, keittö (tai syvennys?), kylpyhuone ja 10 neliön parvi. Lisäksi meillä on vintillä prinsessatorni ja ihan älyttömän iso vinttikomero, joka on tietysti aivan täynnä tavaraa.
Tällä hetkellä pikkutyypin huone on vanhassa makuuhuoneessamme, isossa huoneessa, jossa on myös vaatekaappi ja tonttuhatun näköinen takka. Me aikuiset nukumme katon rajassa, parvella, jonka suurensimme ennen pikkutyypin syntymää. Sinne mahtuu mainiosti 160 senttinen futon, televisio, pari kaappia ja matto. Se on ainoa paikka, jonka halusin täysin valkoiseksi. Parvella on kuitenkin vain istumakorkeus, joten vaalea sisustus tekee tilasta valoisamman ja tilavamman. Muuten karsastan valkoista sisustusta, en koe sitä kovin kotoisaksi. Kaunishan sellainen monen kotona on, mutta meidän sisustustyylimme se ei ole. Lähipiirissämme ei taida olla ketään, joka nukkuisi parvella, mutta meille se sopii erinomaisesti. Olemme kumpikin pieniä emmekä koe parvella nukkumista mitenkään ahtaaksi.
Olohuoneemme aiheuttaa aina uusissa ihmisissä ihastusta sen korkeuden ja isojen ikkunoiden takia. Osana olohuonetta on ällän muotoinen keittiömme, jota kai talonkirjoissa kuvataan keittokomeroksi. Komero se ei kuitenkaan ole, koska siitä on suora yhteys olohuoneeseen. Keittiön kaapit ovat Ikeasta, puutaso Bauhausista ja lasilaatat Laattapisteestä. Isäni, joka remontoi keittiömme, oli sitä mieltä, että laatat pitää laittaa myös takaseinään, joten laatoista tuli keittiömme kallein asia.
Pieni läpitalon huoneistomme antaa mahdollisuuden siihen, että voimme asua tässä vielä pitkään. Kun pikkutyyppi jossakin vaiheessa haluaa oman huoneensa parvelle (kukapa poika ei haluaisi, onhan se jännää olla korkealla), tyhjennämme parven vieressä olevan puoli metriä korkean ja 1,5 x 2,5 m kokoisen komeron, johon sain idean tehdä pikkutyypille majasängyn. Voin jo kuvitella, miten hieno siitä tulee. Sitten me saamme makuuhuoneemme takaisin ja rakennamme sinne pienen vaatehuoneen, johon on jo valmiiksi käynti eteisestä. Lisäksi haaveissa on kellertävän lautalattian maalaaminen tummaksi, valkoiset korkeat lattialistat ja 90-luvulla uusitun kylpyhuoneen päivittäminen tähän päivään. Tällaisesta tyylistä haaveilen.
Sellainen on meidän kotimme. Pieni, ei viimeisimpien trendien mukainen, mutta oma.
Ääniala 
En sanoisi että tuo vanha kivitalo, 3,5 m korkeat huoneet ja prinsessatorni kuulostaa kovinkaan huonolta;) Ja teillä on niin kaunista. Oma haaveiden talo kuulostaa kieltämättä melko samalta, mutta lisäisin siihen vielä syvät ikkunalaudat, ne on parhaita! Ei ehkä joka huoneessa, mutta edes jossain syvennyksessä.
Syvät ikkunalaudatkin löytyy, joten ehkä tää kokonaisuus on ihan hyvä :) 100 vuotta vanhassa talossa ikkunat tosin falskaa aika kiitettävästi, joten harvemmin tulee istuskeltua ikkunalla. Ja niinhän se monesti menee, että ei tajua nauttia siitä, mitä on :)