Olen käyttänyt Instagramia jo kolme vuotta. KOLME! Huh. Nykyään en enää ”instaa” joka päivä, vaikka Instagram olisikin erittäin hyvä muistojenkeräysmesta. Halusinkin tänään kokeilla, miltä tuntuisi kuvata koko päivän eri tilanteita. Sormet jäässä otin ensimmäisen kuvan työmatkalla.

insta1

Uusi lyhyt työmatka on yllättävän kiva. Ei siinä ehdi lukea viimeisimpiä blogikirjoituksia tai Facebookin seinää, mutta sen sijaan lyhyt kävely raikkaassa ilmassa poistaa viimeisetkin unihiekat silmistä. Ja kun työpaikalla odottaa aamupalapöytä (joka aamu!), ei töihin meneminen tunnu ollenkaan hullummalta.

insta2

Pitkästä aikaa voi laittaa kuulokkeet korville ja valita päivän teeman Spotifyn ihmeellisestä maailmasta. Browse-osio on taivas musiikkia rakastaville. Klik vaan ja edessä on satoja uusia biisejä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana musiikin kuuntelu on jäänyt harmittavan vähälle. Basso nyt on soinut radiossa joka päivä, mutta olen kaivannut sitä, että voi laittaa kuulokkeet korville ja kuunnella jotain ihan muuta. Nyt siihen on aikaa, 7,5 tuntia joka päivä.

On luksusta istua lounaalla, kun on kummatkin kädet käytössä. Voi syödä sivistyneesti vaikka ihan haarukalla ja veitsellä eikä tarvitse antaa toista kättä pahol… pikkutyypin käyttöön. Voi nauttia lämpimästä ruoasta, kun se ei ole kerennyt jäähtymään pikkutyyppiä syöttäessä. Ja kun lounasseura on syönyt, hän ei tule nykimään hihasta vaan odottaa kiltisti, että toinenkin on saanut lautasensa tyhjäksi. Ai juu, ja se paras. Saa toisen tekemää ruokaa valmiina pöytään. Lisäksi on rauhallisia teetaukoja ja automaatista saa valmista kaakaota.

Tänään ostin muutaman irtokarkin perjantain kunniaksi.

insta3

Pikkutyyppi on sopeutunut päiväkotielämään ihanasti. Ei etukäteen peloteltuja itkuja tai raivokohtauksia. Pikkutyyppi on kuulemma reipas ja iloinen poika. Tänäänkin oli syöty tuosta vaan silakoita, vaikka sellaisia ei todellakaan kotona ole tehty. Pyykkiä näyttäisi tulevan noin joka toinen päivä, ei ilmeisesti ihan joka hetki pysty tädit vahtimaan, että meneekö se maito suuhun vai paidalle. Myös vaipanvaihtotahti hieman mietityttää, toisinaan pikkutyyppi on lähtenyt kotiin aikas märässä vaipassa.

Tänään oli kauppapäivä ja sitä ennen piti vähän tankata. Me käymme ruokaostoksilla Stockan herkussa, koska se on meidän kokemusten mukaan Helsingin hinta-laatusuhteeltaan paras ja edullisin ruokakauppa. Ihmiset eivät vaan usko sitä, siis sitä edullisuutta. Toki, jos ostaa aina sisäfilettä tai kaviaaria, hinta voi pompsahtaa, mutta tavalliset peruselintarvikkeet ja viikon proteiinit (varsinkin jauheliha ja kana) ovat hinnaltaan jotain sellaista, mitä ei vaan muualta saa.

insta4

Ooh, en yleensä ihastu mihinkään merkkituotteeseen niin, että se on saatava, mutta Stockalla törmäsin noihin Georg Jensen Ribbons -kynttilänjalkoihin. Jos ei vaan hinta olisi niin korkea (85 e/2 kpl), kotiuttaisin heti pari tuollaista mustaa.

Heh, vanhemmat antavat hyvää esimerkkiä käymällä perjantaina vähän juomaostoksilla. No, me haluammekin kertoa, että hyvää viiniä kannattaa nauttia ruoan kanssa, ei puistossa paperipussista.

Tarhapäivän jälkeen on väsyttänyt aika paljon, ja tänäänkin melkein nukahdettiin autoon. Pakkasilma näköjään kuitenkin sai jalat liikkeelle ja hauskaa oli matkalla autosta kotiin. Ilmeisesti päivän aikana tapahtuu todella paljon mielenkiintoisia asioita, on nimittäin tuo nukkumaan meneminen hieman hankaloitunut. Pikkutyyppi rupattelee itsekseen varmaan joku 20 minuuttia ennen kuin malttaa sulkea silmänsä. Hassun kuuloistahan se on, yksinpuhelu, mutta toisaalta niin suloista.

Tänään on Instagramissa näkynyt enemmänkin tulppaaneita, taitaa olla tulppaaniaika :)

Sellainen päivä. Kyllähän sitä toki tuli vähän eri tavalla hetkiä ikuistettua, mutta en kyllä jaksaisi tätä joka päivä. Enkä muistaisi. Jotenkin itselläni on kuitenkin fiilis, että paljon jää oikeasti näkemättä, jos koko ajan on kuvaamassa jotakin. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja joillekin se sopii. Olen näiden kahden viikon aikana myös huomannut, että tietokoneella vietetty aika kotona on vähentynyt huomattavasti. Kun tulemme pikkutyypin kanssa päiväkodista kotiin, en ole avannut ensimmäisenä tietokonetta vaan olen ollut pikkutyypin kanssa. Ollaan leikitty, tehty ruokaa, syöty, katsottu vähän teeveetä (pikkutyyppi tosin television aukaisun jälkeen keskittyy enimmäkseen sängyllä pomppimiseen) ja vain oltu. Olen avannut koneen vasta, kun pikkutyyppi on mennyt nukkumaan, ja se jos mikä on saavutus minulle. Joten tuskinpa tulen jatkossakaan kuvaamaan jokaista päivän hetkeä, taidan ennemminkin nauttia vain siitä olemista ja katsella ympärilleni ihan omilla silmilläni, ilman mitään ruutua välissä.

Instagramkuvani löytyvät täältä.

2 comments

  1. Päiväkotitätinä veikkaisin (tuskin hirveää eroa kaupunkien välillä), että vaippa vaihdetaan aamupäivällä kun mennään ulos, ennen päiväunia sekä iltapäivällä kun on herätty päikkäreiltä, mahdollisesti vielä ulos mentääessä jos lapsi haetaan myöhään (neljän jälkeen). Automaattisesti ei vaippaa toki vaihdeta millään noista kerroista vaan ensin katsotaan onko siellä yhtään mitään, kuivia ei siis turhaa vaihdeta. :) Ja jos poikasi ryhmässä on se 15 muksua niin ei sitä kerkeä 2-3 tätiä vahtimaan kaatuuko maito vai eikö. Lapset on yllättävän sukkelia sen maitomukin kanssa! Sitä varten kehotan viemään useammat vaihtovaatteet, niitä harvoin on liikaa. ;)

    1. No joo, tuskinpa sitä itsekään tulisi vaihdettua tota useammin. Taitaa olla vaan niin kovasti juonut, että sitten ne kaikki pissat tulee kerralla :) vaihtovaatteita ajattelinkin viedä vähän lisää, ei sitä oikein tule ajatelleeksi, että päiväkodissa ei olekaan sitä laatikkoa, mistä vaatteita voi vaan ottaa.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s