Sunnuntai. Herättiin kahdeksalta. Pikkutyyppi kipusi rappuset ylös parvelle ja vaati saada television auki. Sieltä jaksettiin katsoa lastenohjelmaa kaksi minuuttia ja sitten olikin aika aloittaa hyppely äidin päällä. Perus on se, että kiivetään äidin kyljelle tai mahalla ja siitä kaadutaan mahallen innosta kiljuen. Tai sitten tehdään pöräyttelyääniä äidin mahalla. Äitiä väsyttää, tekisi vielä mieli nukkua. Onneksi Musarullaa alkaa, sitä pikkutyyppi jaksaa katsoa jopa kymmenen minuuttia. Ei siinä kyllä kerkeä edes torkkumaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Olisi taas pitänyt mennä hieman aikaisemmin nukkumaan.
”Pois, pois”. Televisio pitää laittaa heti pois päältä ja lähteä alakertaan. Yleensä se ei tapahdu sekunnissa, ja huuto onkin jo päällä. Jestas, missä on tuon lapsen odotushermot? Ilmeisesti niitä ei vielä tuon ikäisellä ole?
Aamupala. Keitetään vähän kananmunia, pikkutyypin pitää saada istua keittiön pöydällä katsomassa, kun vesi kiehuu. Samalla voi vähän leikkiä desin mitalla ja vedellä. Onneksi juuri vaihdettiin kuivat vaatteet. Mutta ei se pikkutyyppi haittaa, sehän on vain hauskaa. Kohta pitää jo saada essu päälle ja ”ittu”. Siis istumaan :) Jogurtti myslillä on aamuherkkua, enää ei oikein puuro uppoa. Ja tokihan se sama jogurtti on äidin lautaselta paljon parempaa. Jään taas tuijottamaan pieniä silmiä, jotka välillä katsovat minua pitkään. Ihana.
”Kiitto. Paa, paa”. Pikkutyyppi tietää, että kun ruoka on syöty, sanotaan kiitos ja saadaan pastilli. Paa tarkoittaa meillä sekä pastillia että lamppua. Pastillin ymmärtää, mutta mistä ihmeestä se lamppu ja paa tulee?
Aamupalan ja lounaan välillä leikitään, juostaan ympäri asuntoa, käydään välillä silittelemässä kissoja, tartutaan äitiä kädestä ja komennetaan istumaan lattialle kirjojen viereen. Välillä maltetaan leikkiä isinkin kanssa. Jos joku ei onnistu tai mene toivotun mukaisesti, tiedossa on itkupotkuraivari, joka onneksi vielä nykyään menee aika nopeasti ohi.
Lounas on päivän ruoista se, joka menee kaikken parhaiten alas. Omat kokkailut ei vaan ihan aina ole niitä kaikkein onnistuneimpia, vaikka eipä tuo pikkutyyppi näytä sitä huomaavan. En tajua, miten Chili con carnestakin tuli jotain ihan muuta kuin Chili con carne. Siis hyvää se oli, mutta ei se kyllä näyttänyt ihan samalta kuin ohjeessa. Pikkutyyppi syö kuitenkin lautasensa tyhjäksi.
Mies lähtee laskettelemaan, ja pikkutyyppi menee päiväunille. Oma kaksituntinen. Luen blogeja, siivoan, järjestelen, juon teetä, laitan pyykkejä kuivumaan, katselen vanhoja valokuvia, kuvaan älyttömiä kuvia blogia varten, ja oho, siinähän se oma aika taas menikin.
Päiväunien jälkeen lähdemme ulos. Pikkutyyppi kävelee yleensä ensimmäisen kymmenen minuuttia, mutta sitten kelpaavat rattaat. Kävelemme (tai siis minä kävelen) pitkän lenkin hitsin kylmässä säässä. Onneksi vaatetta on tarpeeksi, ja tuntuuhan se sitä mukavammalta istahtaa lämpimään kahvilaan teekupposen ja Runebergin tortun äärelle. Pikkutyyppi tykkää makeista leivonnaisista, kaipa se on tullut äitiinsä :) Viereisessä pöydässä on isä pienen poikansa kanssa. Hekin syövät pullaa. Pikkutyyppi seuraa ihmisiä kiinnnostuneena.
Kun palaamme kotiin, on mies tullut laskettelemasta. Hän tekee ruokaa itselleen ja pikkutyypille, minä katoan parvelle katsomaan televisiota. Minulla on tällä hetkellä kaksi sarjaa, joita seuraan televisiosta (Arrow ja Salaiset sisaret). Muuten en televisiota katsokaan, Hulusta tosin seuraan muutamia sarjoja. Revenge ja Once upon a time ovat suosikkejani.
Ruokailu ei ilmeisesti mene ihan putkeen, koska hetken päästä alhaalla on itkevä lapsi. Silmät kyynelissä pikkutyyppi kiipeää viereeni parvelle ja sitten onkin taas kaikki hyvin. Toisinaan ruokailu on vähän mitä on, mutta ei sitä pelkällä leivällä elä, joten joskus pöydän ääreessä on istuttava edes muutaman lusikallisen ajan.
Sitten taas leikitään. Ja halitaan ja nauretaan. Leikitään heppaa ja tehdään kuperkeikkoja. Ja käydään suihkussa, mitä pikkutyyppi rakastaa ihan yli kaiken. Hän voisi olla suihkun alla vaikka kuinka kauan, mutta atooppiseen ihoon taipuvaisena vesi ei kai liiallisena tee hyvää. Iltapala menee alas, kunhan murot on vaihdettu jogurttiin. Hampaiden pesu (yleensä hyvin vaihtelevalla menestyksellä), pöllö kainaloon, suukko otsalle ja nukkumaan. Kymmenen minuuttia ja uni on tullut.
Miehen harrastus laskettelun ja purjehduksen lisäksi on levyjen pyörittely. Levyjä löytyykin iso kasa. Myös minulla on omia vanhoja älppäreitä. Klassista, lastenlauluja ja Michael Jackson. Illalla mies tekee kuukausittaisen house&trance -settinsä Mixcloudiin. Minä surffaan ja muokkaan kuvia. Pitäisi mennä nukkumaan, aamulla on aivan liian aikainen herätys neuvolaan.
Sellainen sunnuntai.
Ääniala 