Lääkärikeikka

Pikkutyypin nenä on vuotanut nyt muutaman päivän ja viime yönä yskittiin jo aika kovaa. Eli ensimmäinen flunssa tarhasta, kiitos vaan. Kuumetta ei kuitenkaan ole.

Maanantaina kävimme 1,5-vuotisneuvolassa. (Suluissa 1 v-neuvola.)

Pituus 78 cm (73,5)
Paino 9760 g (8290)
Päänympärys 49,3 cm (48 cm)

Jotenkin kuvittelin, että painoa olisi jo 10 kiloa, mutta ihan vielä ei olla kaksinumeroisissa numeroissa. Pienihän pikkutyyppi on, siellä alaviivalla mennään.

Samalla annettiin jonkin rokotteen tehoste (huomaa kuinka perillä olen noista rokotuksista), kun pikkutyyppi sai sen pari viikko ennen kuin olisi täyttänyt 1. Oltiin siis lähdössä reissuun, ja halusivat antaa rokotteen varmuuden vuoksi. Mutta kun se annettiin pari viikkoa ennen oikeaa aikaa, jouduttiin nyt antamaan tehoste. Häh? Lisäksi otimme kausi-influessa rokotteen ja siihenkin tulee tehoste kuukauden päästä. Toivottavasti kerkiää tehoamaan, ilmeisesti oikea aika antaa kyseinen rokote olisi ollut jo kuukausi sitten.

—————

Eilen klo 10.53 puhelin soi ja tuntemattomassa numerossa oli jotain hämyisen tuttua. Päiväkodista päivää. Juu, en ollut vielä muistanut tallettaa päiväkodin numeroa puhelimeeni. Sekunnin sadasosan ajan sydämeni pysähtyi. Mitä on tapahtunut?!? Päiväkodin täti aloittaa puhelun hienovaraisesti kertomalla, että on tapahtunut pieni tapaturma, mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa. Pikkutyyppi on saanut lapiosta silmäkulmaan. Tapahtumassa oli ollut ilmeisesti enemmänkin lapsia, mutta kukaan ei oikein tiedä, että oliko lapio osunut kulmaan pikkutyypin vai jonkun toisen toimesta. Lapio oli kuulemma lentänyt kaaressa pois, mutta koska pikkutyyppi ei ollut itkenyt, täti ajatteli, että kaikki on ok. Mutta kun pikkutyyppi oli kääntynyt, täti oli säikähtänyt, koska naama oli kuulemma veressä. No, tiedä sitten kuinka veressä, mutta olivat vieneet pikkutyypi heti sisälle ja laittaneet silmäkulmaan laastarin. Kun laastari oli sitten poistettu (?), silmäkulma oli turvonnut ja he soittivat minulle.

Siinä vaiheessa, kun päiväkodista soitetaan ja kerrotaan tällaista, pitäisi varmaan tietää mitä tehdä. Mutta minulle tällainen on uutta. Kyselin tietysti, että onko pikkutyyppi muuten kunnossa ja kuinka syvä haava on. Ja sitten kysyin miten tällaisissa tapauksissa yleensä toimitaan. Enhän minä voi tietää kuinka paha haava on ja pitäisikö mennä lääkäriin.

Lopulta päädyin kuitenkin soittamaan lääkäriin (Mehiläisellä on nykyään lapsiasiakkaille oma numero) ja sain ajan tunnin päähän. Parempi katsoa kuin katua. Olisin päässyt aikaisemminkin, mutta lastenlääkäreitä on vain Töölössä ja minä halusin lähemmäksi Ympyrätaloon. Kun hain pikkutyypin päiväkodista, olihan se haava aika pahan näköinen, mutta pikkutyyppi ei ollut millänsäkään. Isoin itku tuli siinä vaiheessa, kun lääkäri putsasi haavaa pikkutyypin maatessa hoitopöydällä. Lääkäri laittoi haavaan sellaisen ruskean teipin, joka kuulemma lähtee sitten itsestään pois. Ei tikkejä. Haavasta ei pitäisi jäädä myöskään arpea.

Onneksi lapio ei ollut osunut silmään. Lähellä oli. Kiitos päiväkotitädille, joka soitti minulle, ja kuulosti oikeasti pahoittelevalta, vaikka syy ei hänen ollutkaan.

Ja minä kyllä olen sitä mieltä, että lapsille kannattaa hankkia vakuutus. Onhan minulla itsellänikin. Pikkutyypillä se on ollut jo ennen syntymää. Vaikka lääkärikeikkoja ei ensimmäisinä vuosina tulisikaan, ja tuntuu, että maksaa ihan turhasta, vakuutus on voimassa esimerkiksi 10-vuotiaana, kun meno saattaa olla jonkin verran hurjempaa kuin nyt. Ja silloin, kun lapsen päästä vuotaa verta, voi mennä lääkärille ilman sen enempää miettimättä, että kuinka kauan tarvitsee jonottaa. Ja ne lääkärimaksuthan saa takaisin vakuutuksesta.

Periaatteen nainen kun kaipasi perusteluja vakuutuksen puolesta, niin tässä yksi :)