Mutta niin vähän aikaa. Aikapula on käsinkosketeltava ja se tuntuu niin kropassa, joka haluaisi vain sukeltaa pehmeän peiton alle, kuin silmissä, jotka haluaisivat lupsahtaa kiinni ja nähdä levollisia unia. Ennen töihin menoa ajattelin (haaveilin), että aikaa omille jutuille olisi ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta olisihan se pitänyt tajuta, ettei näin ole. Varsinkin, kun olen pitänyt lupaukseni, että en avaa konetta pikkutyypin tarhasta haun ja pikkutyypin unille menon välisenä aikana.
Se on ollut kyllä kivaa. Olen ollut pikkutyypin heppa, naurattaja ja kutittaja. Olemme soittaneet tauotta Soivaa laulukirjaa, kuunnelleet ääniraudasta lähtevää ääntä ja lukeneet Mauri Kunnaksen Joulutarinat-kirjaa. En ollut muuten tajunnutkaan, kuinka mahtavia tarinoita ja kuvia Kunnas on saanut aikaiseksi. Pikkutyyppi jaksaisi bongata kuvista mauta ja hauta vaikka kuinka kauan. Ja siellä on myös ovia, joita laitetaan kovasti kiinni ja monta, monta autoa ja lentokonetta.
Aina ei tosin ole kivaa. Silloin kun haluaisin vaikka juoda teeni rauhassa. Yleensä pikkutyyppi tottelee, kun sanon, että ”äiti juo nyt teen rauhassa”, mutta toisinaan se, että en tartu käteen, saa aikaan mainion raivokohtauksen. Kyllä ne pienet kyyneleet, jotka ilmestyvät silmäripsien alle, saa sydämen aina pakahtumaan, ja pikkutyyppi kiipeä syliin, kun sanon, että tulepa tänne. Sitten luetaan taas lisää Joulutarinoita. Eihän sillä niin väliä, vaikka joulu jo menikin.
Töissä olen jo nyt joutunut hieman epämukavuusalueelle, ja tästä se vain pahenee, mutta kaipa se vaan täytyy ottaa haasteena vastaan. Työnkuvani on siis hieman muuttunut ja joudun miettimään sellaisia asioita, joita en ole aikasemmin miettinyt. En oikein tiedä, miten asiaan pitäisi suhtautua.
Kun omaa aikaa ei ole enää niin paljon kuin ennen (ei esim. kahden tunnin päikkäriä, jonka aikana sai päivitettyä blogia), ei pitäisi haalia tekemistä lisää. Mutta mitä tekee tämä nainen. No haalii sitä tekemistä lisää. Työn alla on yksi toiminimihomma, jota tein viime yönäkin kahteen. Kiva homma ja rahaakin tulee ihan kivasti, mutta silti. Kello 2 yöllä!!! Nukkumaan siitä.
Ja sitten menin keksimään jotain ihan älytöntä! Se on ihan tosi kiva idea (ainakin omasta mielestäni), ja sen aion nyt toteuttaa ja tekin kuulette siitä piakkoin. Se on sellainen ”unelma”, jonka olemassaoloa en tajunnut vielä pari viikkoa sitten. Kovasti on sellainen kutkuttava nyt-heti-pitää-saada-kaikki-valmiiksi -tunne. Mutta sitä ennen tiedossa on varmasti paljon hommia ja pitkittyneitä iltoja. Pitkästä aikaa olen kuitenkin oikeasti innostunut jostain (siis muustakin kuin pikkutyypistä), joten ei ne pitkät illat nyt niin kovasti haittaa. Sanoo äiti, jonka pitäisi olla kuuden tunnin päästä tekemässä aamupalaa pikkutyypille.
Postauksen kuvat ovat toissa viikonlopulta, jolloin olimme syömässä blinejä pikkutyypin mummon luona. Siellä on todella paljon vanhoja, nostalgisia leluja, jotka nyt vuosien jälkeen pääsevät taas mukaan leikkeihin.
Mukavaa viikon alkua!
Oho, kohta alkaa Super Bowl, pitäisiköhän katsoa… Siis niitä mainoksia :) Katsokaa nyt tätäkin, ihq!
Ääniala 