Nyt tulee taas tällainen hölmö instakuvapostaus, koska viimeisen viikon aikana ei ole ollut aikaa blogille eikä kameralle. Olen kyllä niin huono ikuistamaan hetkiä puhelimellakaan, jotenkin puhelin ei vaan tule ensimmäisenä mieleen päivän arkiaskareissa. Tässä kuitenkin kertaus viimeisestä puolestatoista viikosta.
Olen alkanut tykätä (en sano edelleenkään alkanut tykkäämään) Runebergin tortuista vasta viime vuosina. Tänä vuonna söin kaksi. Valeäidin Valekuvahaaste alkoi ja tein vähän jääpuikkotaidetta. Viime viikon perjantaina olimme vuokranneet mutsien kanssa Yrjönkadun uimahallin saunatilan käyttöömme ja kyllä meillä olikin hauskaa. Uimista, skumppaa ja salaattia. Loppuillasta oli taas avauduttu ja naurettu, ja jotenkin elämä tuntui lauantaiaamuna vähän paremmalta (jos ei pientä päänsärkyä lasketa mukaan).
Lauantaina kävimme pikkutyypin kaverin 1-vuotissyntymäpäivillä. Tuli syötyä pari laskiaispullaa. Illat ovat venyneet luvattoman pitkiksi, onneksi oma projekti on niin kiva, ettei se haittaa. Pikkutyypillä on ollut kenkäviikko, kenkiä on tuotu ja viety edestakaisin. Monesti kun olen tullut tarhasta pikkutyypin kanssa kotiin, on sohvalla ollut kenkärivi. Tiedänpähän mitä täällä on aamuisin tehty äidin lähdettyä töihin :) Kuorossa on aloitettu kevätkonsertin ohjelmiston harjoittelu.
Maanantait ovat minun ja pikkutyypin spesiaaliaikaa. Laulutunnin jälkeen käydään syömässä ellei pikkutyyppi nukahda kainaloon bussissa, kuten viime viikolla kävi. Mies on ollut gluteenittomalla jo kuukauden ja kehuu kuinka hyvä olo on. Minäkin olen yrittänyt, mutta joskus tulee vähän lipsuttua. Maanantaina kävimme myös kaverilla kylässä ja pikkutyyppi löysi hurjan kivan lelun. Palloja laitetaan reikiin ja kilinkolin äänen saattelemana ne kierivät alas. Tuo oli niitä ”uudestaan, uudestaan” -leikkejä.
Soiva laulukirja on soinut joka päivä, monta kertaa. Tuo kuva näytti ilmeisesti minulta, koska pikkutyyppi toisteli äitiä. Soiva laulukirja on tämän hetken lempijuttuja. Joskus tarhapäivän jälkeen tulee käytyä kahvilassa, koska ei vaan jaksa mennä heti kotiin. Pikkutyyppiä ei toki haittaa herkkujen syöminen. Vasen alakuva on kuva ennen sitä hetkeä, kun kiljahdan ja nostan pikkutyypin märästä lätäköstä. Nämä ovat niitä ”äiti ottaa kuvan eikä kerkiä pelastamaan kaatuvaa lastaan” -hetkiä. Siinä sitten ihmeteltiin märkiä farkkuja, kun olin vielä kaiken lisäksi halunnut laittaa pikkutyypille farkut enkä toppapukua. Hyvä äiti -mitali taas tänne, kiitos. Viime viikoon mahtui myös yksi työreissu Turkuun. Kahdeksan juna, kidutusta.
Lisäksi olen ollut yhden oopperaproggiksen harjoituksissa (ilmeisesti coverista tuleekin 1. miehitys!), käynyt PRH:ssa, suunnitellut tilitoimiston vaihtamista, käynyt PaperShopissa (josta tulossa oma postaus) ja ostanut kolmet kengät (Biancon loppuunmyynti). Ai niin, ja käynyt töissä.
Eilen kävimme pikkutyypin ukin, kummitädin ja setien kanssa syömässä. Ihan kohta lähdemme viemään pikkutyypiä hoitoon ja menemme miehen kanssa kylpylään. Vaihtoehtona olisi ollut laskettelu, mutta tällä kertaa valitsin saunan ja kellunnan.
Ääniala 