Nimittäin hiihtohississä. Torstaina kävimme illallisella Hotelli Panoraaman Vetta-ravintolassa ja pikkutyyppi pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hiihtohissiin, gondoliin, joka vei Levin keskuksesta ylös ravintolaan. ”Kovaa, mennään kovaa”, oli pikkutyypin kommentti.
Äiti joi drinkin ja pikkutyyppi leikki jääpaloilla, mikä sai ravintolan tarjoilijan tiuskaisemaan, että jääpaloilla ei saa leikkiä (koska ne tippuivat välillä lattialle). Kummasti palvelu parani, kun totesin vain raa’asti, että edellinen tarjoilija oli ystävällinen ja oli luvannut tuoda pikkutyypille leluja. Okei, vähän tylyä, mutta siinä vaiheessa oli pinna kireäni muidenkin asioiden takia, joten sanoin vaan suoraan, mitä ajattelin. Hyvää palvelua on nykyään niin vaikea saada. Se, että on kiire, ei ole mikään tekosyy olla epäystävällinen. Loppuillasta hymyä kyllä riitti ja ruokakin oli oikein hyvää. Tanja Poutiainenkin istui melkein viereisessä pöydässä :)
Pikkutyyppi ei nykyään oikein viihdy ruokapöydässä kovinkaan pitkään, ja oli nytkin ison osan ajasta leikkihuoneessa. Ei siinä oikein itse pysty ruokaansa keskittymään. Olisi kiva tietää, istuuko muiden lapset kiltisti pöydässä vai onko tällaisen melkein kaksivuotiaan kanssa ihan turha edes yrittää.
Alla olevat etanat ei liity ravintolaan, niitä söimme yhtenä päivänä mökissä. Lomalla tulee aina vähän herkuteltua, ja sen kyllä huomaa, kun palaa kotiin.
Ääniala 