Perjantaina olin mutsiporukan kanssa syömässä ja vähän juomassakin. Keskustelu siirtyi sulavasti alun mitä-kuuluu-jutuista lapsiin ja siihen, miten sitä välillä kaipaa omaa aikaa. Ei ole mahdollisuutta tehdä mitään ex-tempore. Se on ehkä se kaikkein harmittavin juttu. Kyllähän lapsen kanssa voi mennä melkein mihin vaan ja tehdä melkein mitä vaan, mutta se spontaanius… Eikä ehkä sekään, vaikka ne päiväunet pitääkin nukkua tiettyyn aikaan, mutta se oma ex-tempore -lähteminen. Jos tulee illalla vaikka ajatus, että olisipa kiva käydä yhdellä viinilasillisella. No, se ajatus pitää haudata.

Ja kyllä, kyllä se tiedostettiin, kun lapsi haluttiin. Että elämä muuttuu eikä voi lähteä tosta vaan mihin vaan ja plaa plaa plaa. Mutta silti se ottaa joskus päähän, ja se on ihan normaalia.

id2

Eilen oli Indiedaysin bloggaajille tarkoitettu Inspiration päivä Ravintola Sipulin talvipuutarhassa. (Kuvat sieltä.) Paikalla oli taas iso kasa yrityksiä esittelemässä omia tuotteitaan. Jos halusi tehdä jostakin blogipostauksen, sai mukaansa tuotekassin, jonka sisällöstä pitäisi blogata. Minä en ottanut yhtään kassia, koska en kokenut esiteltyjä tuotteita omakseni. En ole muoti- enkä kauneusbloggari, ja suurin osa tuotteista kuului juuri näihin kategorioihin. Maistoin minä tosin pari lasi viiniä ja Cloettan uutuussuklaata, mutta siinäpä se. Ai juu, ja kävin kuvauttamassa itseni Instrumentariumin aurinkolaseilla, sellaiset kun ovat hankintalistalla ensi kesäksi. Mutta siitä kuvauksesta ei kyllä saanut laseja mukaan. Istuin myös hetken kuuntelemassa valokuvaaja Damian McGillicuddya, joka piti muotikuvausluennon sekä muotitoimittaja Sami Sykköä.

id15

id3

id6

Illalla olikin sitten vuorossa Blog Awards, Tivolissa. Täytyy sanoa, että huh huh, olipa hauskaa. Menin sinne yksin ja haahuilin hetken yksikseni kuohuviinilasi kädessäni. Olin ajatellut, että olen siellä pari tuntia ja sitten lähden kotiin. Nukkumaan ajoissa ja aamulla oma rauha, kun pikkutyyppi oli mummolassa yökylässä. No, minäpä sitten törmäsin äitikaveriini Niinaan, joka oli tullut Sort of pinkin Tarun aveciksi. Vähän niin kuin ahtauduin heidän seuraansa ja siinä se ilta sitten vierähtikin mukavasti. Kombo ”hauska seura ja avoin baari” venyttivät iltaa eikä minulla enää ollutkaan kiire kotiin.

id9

id10

id14

Jossakin vaiheessa siirryimme Tivolista Maxime-yökerhoon. Käyn todella harvoin yökerhoissa, mutta kylläpä oli hauskaa. En myöskään ole mikään kova tanssimaan, mutta eilen tanssin koko illan ja korot lensivät parin biisin jälkeen nurkkaan. En muista, mihin aikaan lähdin kotiin, mutta ratikka minut kotiin toi, joten ei se kello ihan hirveästi voinut olla.

id17

id11

id7

Tokihan sitten kun saisi nukkua pitkään, herään kahdeksalta. Oli outoa, mutta toisaalta ihan mukavaakin herätä ihan yksin. Niin, mies oli ollut viettämässä iltaa poikien kanssa ja nukahtanut kaverinsa sohvalle. Joten se siitä yhteisestä aamusta :) Nyt odotan jo kovasti pikkutyyppiä kotiin, jotta voin antaa miljoona pusua, ja tuntea lämpimän ja pehmeän posken omallani. Välillä on erittäin tervettä ottaa omaa aikaa ja pitää hauskaa, koska silloin on aina ihana palata kotiin. Eikä taas vähään aikaan ole tarvetta valittaa siitä, ettei ole mahdollisuutta tehdä mitään ex-tempore.

Kiitos Niina ja Taru erittäin hauskasta illasta!

id1

id8

id13

id16

id19

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s