Häh, mikä vappu?

Meidän vappu oli oikeastaan kaksi tavallista vapaapäivää. Ei vappuaaton illanviettoa, johon olimme kutsuneet kaveripariskunnan lapsensa kanssa. Ei Ullanlinnanmäen piknikkiä, ei itsetehtyjä munkkeja eikä vappupäivän brunssia ystävien luona. Pikkutyyppi vietiin vappupäivänä lääkärille, koska kuume oli alkanut aaltoilla ylä- ja alamäkiä. Lääkäri totesi välikorvantulehduksen. No, kai se sieltä piti tulla. Ensimmäistä kertaa korvatulehdus. Lääkäri vain totesi, että jahas, korva on täynnä mätää. Jee. Antibiootit kehiin.

Kuumeisen lapsen kanssa ei tietenkään tullut lähdettyä piknikille eikä brunssille muita lapsia tartuttamaan. Joten vietimme vapun kotona. Pikkutyyppi oli lohduttoman näköinen, kun selvästi ei ollut ihan terve olo. Illalla kävimme kuitenkin mummon luona juomassa lasit skumppaa, mutta siinäpä se.

Pikkutyyppi ei ole vielä koskaan ollut noin kipeä ja onhan se kamalaa katsottavaa. Kun ei oikein pysty tekemään mitään, ja toinen vaan nukkuu jatkuvasti. Kuumeeseen tuli annettua pari kertaa Panadolia, mutta ei se paljon auta, kun tietää, että se on vain hetken helpotus. Antibioottikuurin alkaessa kuume onneksi lähti samantien, ja ajattelin, että nyt kaikki alkaa helpottamaan. Mutta eipä todellakaan. Pikkutyyppi sai antibiootista sivuvaikutuksia. Alkoi kitinä. Itku. Hermot menivät pienestäkin vastoinkäymisestä, ja tuntui, että pikkutyyppiä väsytti ihan koko ajan. Joka aamu pikkutyyppi heräsi itkien ja kitisten. Mukava aamun aloitus. Tätä kesti torstai-illasta tähän hetkeen.

Antibiootti ilmeisesti aiheutti mahakipuja, vaikka yritinkin antaa maitohappobakteereita. Ei voi tietää, että saattoiko myös pää olla kipeä, mutta se oli selvää, että antibiootit väsyttivät pikkutyyppiä ihan tajuttomasti. Siksi jatkuva kitinä, mitä pikkutyyppi ei yleensä tee. Eilen mummi oli käymässä Turusta asti ja pikkutyyppi oli niin huonolla tuulella, että kävi ihan sääliksi mummia, joka näkee pikkutyyppiä aika harvoin. Omat hermoni olivat niin kireällä, että välillä teki mieli paiskata ulko-ovi kiinni ja lähteä omille asioille. Tätä kaikkeahan ei helpota se asia, että itselleni puhkesi tajuton koivuallergia, ja lääkkeistä huolimatta olo on koko ajan tukkoinen ja ”mistä-ihmeestä-sitä-räkää-oikein-tulee” -tyyppinen.

Tänä aamuna pikkutyyppi oli paremmalla tuulella, mutta parin tunnin päästä kitinä jatkui. Jossain vaiheessa pikkutyyppi kiipesi syliini, kitisi, mutta nukahti sitten. Pieni lämmin tuhiseva paketti, iho ihoa vasten. Kun siitä sitten herättiin reilun tunnin päästä, meno olikin täysin erilaista. Iloinen, jutteleva poika oli palannut. Antibioottia on vielä jäljellä yksi päivä, mutta ehkä se pahin vaihe on ohitse. Luojan kiitos lääkkeistä, mutta voi jestas, miten ne voivat vaikuttaa negatiivisesti.

Meidän vappu meni siis mukavasti sairastaen. Onneksi pikkutyyppi sai pienen vappufiiliksen työpaikan vappuriehassa vappuaattona. Jonne toki ei olisi pikkutyyppiä pitänyt viedä, koska korvatulehdus oli jo päällä. Toivotaan, että kukaan ei saanut tartuntaa.