Lauantaina piipahdimme pikkutyypin ukin mökillä. Kaunis mökkipiha- ja ranta oli täynnä suuria elämänsä keväästä kukoistavia koivuja, joiden tuoreet vihreät lehdet heiluivat hellässä tuulessa ja levittivät pientä vaaleaa siitepölyään ympärilleen. Toki niidenkin pitää lisääntyä. Nenäni alkoi vuotaa samantien kun astuin ulos autosta. Ja se jatkui siihen asti kunnes avasin kotioven kaupungissa. Oli ensimmäinen kuuma päivä, joten ei tullut mieleenkään istua sisällä. Pikkutyyppi riemuitsi, juoksenteli ympäri pihaa, kävi tutustumassa laituriin ja leikki autoilla. Onneksi minä sain istua ja muut hoitivat leikityksen. Puolen tunnin päästä saapumisestamme nenäni vuosi kuin pauhaava koski, pääni oli tukehtumispisteessä ja näytin punaisine silmineni sairaammalta kuin flunssassa. Olo oli suoraan sanottuna persiasta.

viikonloppu2

Minulla todettiin koivu- ja leppäallergia kuusi vuotta sitten. Sen yhden kevään jälkeen en ole allergiasta kärsinyt, mutta tänä keväänä siitepölyn määrä on ilmeisesti pahempi kuin koskaan. Kaupungissa allergia ei ole niin paha, mutta mökillä, no, se on todella paha. Eli oliko kesän mökkeilyt sitten tässä? Viime yönä yskin koko yön, tuntui, että kohta lentää keuhkot ulos. En tiedä liittyykö se allergiaan, mutta ärsyttävää se oli.

Maailmassa on paljon pahaa ja suuria ongelmia, mutta niin se vaan on, että koivuallergia on mulle valituksen aihe siksi, että se tekee musta väsyneen ja lyhytpinnaisen. Ottaa päähän, kun joutuu koko ajan kävelemään räkäisen, rypistyneen paperin kanssa ja toivoa, että se vessapaperirulla, joka on laukussa siksi, että nenäliinat loppuivat, ei tipu keskelle ratikan käytävää, kun yritän etsiä puhelinta laukusta, jonne hukkuu aina kaikki.

Apteekin antihistamiinit eivät auta, joten tänään menen lääkärille hankkimaan jytymmät aineet. Eihän tätä kestä Erkkikään.

Ihana pikkutyyppi, jonka äiti ei aina ole niin ihana.
Ihana pikkutyyppi, jonka äiti ei aina ole niin ihana.

Lyhytpinnaisuus pääsi mukavasti esille eilen, kun yritin saada pikkutyyppiä päiväunille puolitoista tuntia. PUOLITOISTA! Toinen vain pyöri ja nousi istumaan, heitti unileluaan ympäri huonetta ja huuteli äitiä. Hermostuin totaalisesti ja huusin. Huusin niin, että jos naapurit olivat kotona, he kyllä varmasti kuulivat, kuinka paska äiti taas olen. Mutta syytän tästä kaikesta vain allergiaa, joka saa minut väsyneeksi ja ärtyiseksi. Ja on se nyt hemmetti kumma juttu, että ei voi vaan painaa sitä päätä tyynylle ja sulkea silmiä, kun kuitenkin väsyttää. Kun uni viimein tuli, se kesti 35 minuuttia. Kiitti vaan sullekin. Olin viideltä niin väsynyt, että teki mieli itkeä. Ja vähän itkinkin. Sitä, että olen paska äiti ja sitä, että väsyttää. Onneksi sain halata pikkutyyppiä, pusuttelu auttoi vähän. Enhän minä oikeasti ole paska äiti, olen hyvä äiti, mutta toisinaan äitiys vaan on raskasta. Jos joku toista väittää, niin kivat sulle.

Sunnuntaina kuoron jumalanpalvelusavustus, maanantaina omaa aikaa.
Sunnuntaina kuoron jumalanpalveluavustus, maanantaina omaa aikaa.

Kun mies tuli kotiin, halasin pikkutyyppiä ja painoin ulko-oven perässäni kiinni. Kävin ostamassa pikkutyypin Suzuki-kevätjuhlaa varten amppariasun ja nautin lasin itävaltalaista Vin-Vin -baarissa. Omaa aikaa, jolloin kummasti kireä pinna alkaa löystyä ja muistaa taas, kuinka paljon iloa pikkutyypistä onkaan.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s