Se tuli yllättäen. Ja se kyllä lähti ihan yhtä yllättäen. Helle. Miten ihanaa olikaan viime viikonloppuna, kun aurinko paistoi eikä tarvinnut laittaa päällensä takkia. Varvassandaalit, kesämekko ja iloinen mieli. Oli muuten hieman vaikeuksia tajuta maanantaina, että ehei, vielä ei olla kesälomalla, huomenna on töitä.
Perjantaina olin laulutunnilla ja sen jälkeen kävimme Pirittassa. Pikkutyyppi juoksi innoissaan pitkin nurmikoita eikä malttanut syödä. Lauantaiaamuna pikkutyyppi meni hoitoon mummolaan. Mies lähti purjehduskisoihin ja minä olin viiden tunnin oopperaharjoituksissa, jonka jälkeen kävin terassilla. Ihan yksin. Istuin auringossa, edessäni valkkarisooda, ja fiilistelin kesää. Kävelin kaupungilla, katselin kesäisiä ihmisiä ja söin tajuttoman hyvän vuohenjuustosalaatin Salutorgetin terassilla. Illalla kävimme miehen kanssa Siltasen terassilla. Kaksin. Jei. Ilta oli lämmin, olo oli rento.
Sunnuntaiaamuna pikkutyyppi tuli kotiin ja päiväunien jälkeen suuntasimme Paavalinkirkolle Suzuki Voicen kevätjuhlaan. Pikkuiset olivat amppareita ja olivat mukana muutamassa laulussa.
Koska mies oli sunnuntainakin purjehduskisoissa, menimme pikkutyypin kanssa Linnanmäelle. Maisemajuna oli ihan hitti, ja itkuhan siitä tuli, kun piti junasta pois nousta. Myös rekkaralli oli suosittu, rattia käännettiin vauhdikkaasti. Syömisestä ei oikein tullut mitään, nyt eletään sitä kautta, että pöydässä ei viihdytä. Kaikki muu ympärillä tapahtuva on miljoona kertaa mielenkiintoisempaa. Jäätelöä sentään syötiin ihan kiltisti.
Olo on kuin perhosella, joka pääsee vihdoin pois ahtaasta kotelostaan. Siivet oikaisten se lähtee lentoon, maailmaan, joka on täynnä mahdollisuuksia. Ihanaa, että on kesä. Tule jo loma.
Ääniala 