synttarit_1

Onnea minä, olet selvinnyt hengissä kaksi vuotta!

Öö, ei kun siis onnea oma pieni 2-vuotias pikkutyyppini. Kaksi vuotta olet ihastuttanut ja välillä vähän myös vihastuttanut elämäämme. Ei voinut pieni ihminen tajuta kuinka paljon lapsi muuttaa elämää. Tuntuu, että kaksi vuotta on mennyt todella nopeasti. Tai sitten syynä on se, että en kyllä hirveästi muista ensimmäistä vauvavuotta.

Pikkutyyppi on maailman valloittavin pieni tyyppi. Hän on syötävän suloinen, hauska, energinen ja oman tahdon omaava äidin kulta. Antaa suukotella ja juoksee täysiä syliin, kun näkee minut. Tai oikeastaan kenet tahansa tutun. Pikkutyypillä on ihana nauru ja vielä ihanampi virnistys. Pehmeät hymykuoppaposket ja kauniit silmät. Hän puhua pulputtaa monisanaisia lauseita ja tykkää laulaa varsinkin Ihahaata ja Pienen pientä veturia. Junat ovatkin ihan paras juttu. Tykkää myös laskea liukumäkeä, leikkiä hiekkalaatikossa, juosta pikin katuja, lutrata vedellä sekä syödä jäätelöä ja kakkua. Ei ole vielä kovin kiinnostunut kuuntelemaan satuja, vaikka itse odotankin sitä aikaa, kun saan lukea hänelle iltasatuja.

Pikkutyyppi on saanut isältään vahvat jalat ja analyyttisen luonteen, ja minulta ohuet hiukset ja heikot hermot. Uhma on alkanut näkyä erinomaisen hyvin ja monesti olemme saaneet todeta, että oma pää on, ja kova. Tahto on välillä hurja, mutta onneksi raivokohtaukset kestävät yleensä kuitenkin suht vähän aikaa. Pikkutyyppi selviää niistä sitä paitsi paljon paremmin kuin minä. Ei sille vaan mitään voi, että joskus raivokohtausten aikana tekisi mieli kaivaa kuoppa ja kadota sinne. Mutta sitä se nyt on, omien rajojen hakemista, jota pitää yrittää ohjata mahdollisimman hyvin, ja häpeämättä.

synttarit_3

Perjaina vietimme pienellä porukalla 2-vuotissynttäreitä. Vieraita oli normaalia vähemmän, sillä puolet lähisuvusta oli purjehtimassa, Italiassa ja Tangomarkkinoilla. Mutta eikös se niin mene, että bileet paranevat, kun väki vähenee.

Pidin lupaukseni, että tänä vuonna en tee kakkua itse. Oli se viime vuonna sen verran iso homma. En kuitenkaan oppinut viime kerran kakkutikkarihommailusta mitään vaan päätin tehdä niitä tänäkin vuonna. Ihan yhtä hirveä homma niissä oli edelleen ja lupaan itselleni, että ei enää ensi vuonna. Eiks je?

Halusin junakakun, koska junat ovat meillä nyt niin IN. Kahvila Konditoria Muruseni teki lähettämieni kuvien ja toiveiden perusteella upean synttärikakun. Hinta oli suolainen, mutta onhan tuo nyt todella hieno. Varmaan on muutama tunti mennyt junan väsäämiseen. Eli suosittelen kyllä lämpimästi, jos toiveena on jonkinlainen erikoiskakku.

Kakun päällä oli myös Pikkutyypin nimi, mutta photoshoppasin sen pois :)

synttarit_4

synttarit_2

synttarit_6

Täydellinen taidonnäyte siitä kuinka lahjapaperi poistetaan. Haara-asento, kaksin käsin kiinni paperista ja tadaa!

synttarit_5

Ja mitäs sieltä ilmestyikään! JUNA!

synttarit_7

Ei kakkutikkareita enää ensi vuonna.

synttarit_8

synttarit_9

Äidin toivelistalla oli potkupyörä. Siis pikkutyypille toki.

synttarit_11

Ja Brion keittiö, koska pikkutyyppi tykkää tarjota kahvia. Äiti ja isi saivat myös lahjan.

synttarit_10

synttarit_12

synttarit_13

synttarit_15

Onnea pieni ihmiseni!

synttarit_14

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Jäätelöbaari | Ääniala

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s