Pari viikkoa sitten lähdimme pikkutyypin kanssa ihan ex-tempore Turkuun veljeni luokse. Oli superkivaa. Perjantaina kävimme uimassa Kupittaan maauimalassa. Sää oli huippu ja fiilis oli kuin jossakin ulkomailla. En ollutkaan tajunnut kuinka ihanaa on vain lillua vedessä ja katsella pikkutyypin riemua.
Kävin ostamassa myös juoksukengät ja tein elämäni ehkä toisen juoksulenkin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Lauantaina suuntasimme Ruissaloon, Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. En tiedä, mitä oikein odotin, mutta en ainakaan sitä, mitä siellä kohtasin. Aivan todella ihana alue. Se oli enemmänkin kuin metsä tai puisto kuin puutarha. Toki siellä oli suuri lämmitetty kasvihuone ja alue, jossa koekasvatettiin erilaisia kasveja, mutta ne kaikki ihanat lammet ja metsäpolut ja niityt… Mahtava paikka vaikka piknikille.
Pikkutyyppi ja veljeni tyttöystävän poika, eli melkein kuin pikkutyypin serkku, juoksivat kilpaa metsässä ja muutenkin heistä oli todella paljon seuraa toisilleen. Toki pieniltä mustasukkaisuuskohtauksilta ei säästytty, mutta se nyt kuuluu asiaan. Muutaman kerran mietin, että olisihan se ihan kiva, jos pikkutyypilläkin olisi sisarus, seuraa toisesta kuitenkin on niin paljon.
Kävimme samalla reissulla Ruissalon kahvilassa, josta sai valtavia munkkirinkilöitä. Miten tuollaisia edes pystyy tekemään?
Ääniala 