Klikkasin joitakin viikkoja sitten banneria (mitä en tee ikinä), jossa kysyttiin haluanko haastaa itseni. Olin kiinnittänyt itseni pari päivää aikaisemmin vuodeksi lekaan kuntosalin kanssa, ja ajattelin, että kyseinen haaste voisi olla mukava motivaattori. Kyseessä oli juoksukoulu.

Minä en ole koskaan harrastanut juoksemista. Olen tainnut juosta viimeksi lukiossa, liikuntatunnilla. Minulla on kuitenkin ihan ok yleiskunto, olen aina harrastanut jotakin liikuntaa. Synnytyksen jälkeen liikunta on kuitenkin ollut telinevoimistelua lukuunottamassa mitäänsanomatonta. Kun sitten sain soiton, että minut on hyväksytty mukaan Elloksen ja Me Naisten juoksukouluun, jossa tavoitteena on juosta 5 viikon juoksukoulun päätteeksi 10 kilometriä, elokuun lopussa Helsingissä järjestettävässä Midnight Run – juoksutapahtumassa, nieleskelin pari kertaa. Minäkö, joka en ole koskaan juossut, juoksisin puolentoista kuukauden päästä kympin. Just. Ja lehmät lentää.

juoksukoulu
Näissä maisemissa juostiin ensimmäiset lenkit.

Vastasin kutsuun kuitenkin myöntävästi. Olin jo pitkään miettinyt, että en ole tyytyväinen omaan olooni. Siksi ostin myös salikortin. Muutama minuutti puhelun jälkeen haukoin hieman henkeäni, mutta ajattelin, että nyt tai ei koskaan.

Juoksukoulu ei sinänsä ole mielestäni perinteinen juoksukoulu, koska meillä ei ole opettajaa vaan me viisi valittua (tiedä sitten miksi minut valittiin) saimme vain juoksuohjelman, jota tulisi noudattaa. Yhteensä 12 juoksukertaa ja sen jälkeen pitäisi olla valmis Midnigt runille. Aikamoista.

Olen käynyt lenkillä nyt seitsemän kertaa. Helle on osunut aika mahtavaan saumaan, sillä kuumalla juokseminen on järkyttävää. Siksi juoksenkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Kun juoksin ensimmäisen kerran, olin Raisiossa veljelläni. Ostin sinä päivänä juoksukengät. Ympärilläni oli kauniit jokimaisemat, ja juoksin elämäni ensimmäiset neljä kilometriä. Wuhuu!  Sain päänsäryn. Toisella kertaa juoksin Hangon kauniita rantoja aamun helteellä. Olisi pitänyt hankkia lippis. Kolmannen lenkin pääsin tekemään tuttuihin Töölönlahden maisemiin. En ollut ainoa juoksija.  Sitten lähdimme purjehdusreissulle, otin tottakai uudet juoksutossuni mukaan. Korpoströmissä juoksin 5,5 kilometriä. Viidennellä lenkillä juoksin jo melkein seitsemän kilometriä. Mahtava tunne. Kunnes tuli kuudes kerta, joka sijoittui Heinolaan, jossa olikin ensimmäistä kertaa viheliäitä ylämäkiä. Puuskutin mäenpäällä, ja mietin olinko hullu. Jaksoin juosta vain reilu viisi kilometriä.

Toissapäivänä tein seitsemännen lenkin. Koska kotona oli kuuma ja ulkona oli kuuma, lähdin lenkille vasta klo 22.30. Juoksin 8,2 kilometriä. Välillä pisti kylkeen, välillä polveen, mutta selviydyin perille enkä kävellyt kuin muutaman minuutin. Juoksukouluohjelmassahan tietyn juoksuajan jälkeen pitäisi kävellä hetki, mutta olen hieman fuskannut, ja juossut pidempiä pätkiä, koska ensimmäisen kävelyn jälkeen juoksu ei enää kulje yhtä hyvin. Selvisin kuitenkin hengissä kahdeksasta kilometristä ja nyt tuntuu siltä, että ehkä sittenkin voin selvitä kympistä. Haasteena tietysti on se, että 10 km pitäisi juosta 90 minuuttiin (tällä hetkellä siihen menisi varmaan noin 75-80 minuuttia, ja juoksuvauhti pitäisi olla 9km/tunnissa (minulla tällä hetkellä about 8km/h). Mutta onneksi vielä on aikaa. 12:sta juoksukerta, 60 minuuttia, pitäisi tosin jo juosta kokonaan ilman kävelyä.

Me juoksukoululaiset saimme Ellokselta treenivaatteet ja kengät, mutta minä kävin ostamassa jo aikaisemmin omat juoksukengät, koska hieman jännitän tuota 10 vuotta sitten leikattua polveani. Joten ostin varmasti hyvät kengät, joiden ei pitäisi ainakaan pahentaa polvea. Treenivaatteet ovat kuitenkin tosi kivat, saimme valita kolmesta eri kokonaisuudesta. On muuten paljon kivempi juosta ihan oikeilla juoksuvaatteilla eikä t-paidalla, jonka sattuu kaapista löytämään.

Juoksukoululaiset kirjoittavat jokainen yhden postauksen Juoksukoulun blogiin, joten jos kiinnostaa, sieltä voi käydä tsekkaamassa miten kullakin menee. Olen kovassa porukassa, kaikki muut ovat harrastaneet juoksua enemmänkin.

Hiukkapikkasen kyllä jännittää, että meinaanko oikeasti juosta kympin kolmen viikon päästä. Mutta ainakin tavoite on nyt julkinen, joten ehkä se pitää motivaation korkealla.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s