AJATUS 1.
Vaikka kesäloma olikin kiva ja tarpeen, olen tyytyväinen, että työt alkoivat. Aloin kaivat tavallista arkea, jossa on tietyt aikataulut ja säännölliset menot. Ei tarvitse miettiä, miten sitä taas käyttäisi lomapäivän niin, että se ei mene ”kankkulan kaivoon”. Kyllä, ihan järjetöntä, eikö vaan voisi nauttia lomasta ja mennä flown mukaan? Mutta kun sellaista flowta ei oikein ollut. En halua edes lomalla olla tekemättä mitään, koska en osaa olla tekemättä mitään. Meidän loma tosin meni suurimmaksi osaksi reissussa tai merellä, mutta ne välipäivät olivat… no, välipäiviä.

Nyt olen arkeen palattuani tehnyt kaikkea sitä, mitä ei lomalla tullut tehtyä, vaikka kuinka suunnitelmia oli. Käytiin pikkutyypin kanssa mm. Suomenlinnassa, Kumpulan maauimalassa ja Linnanmäellä. Ja korkkasimme myös Eiranrannan uuden Birgitta-kahvilan, joka oli oikein kiva uusi tuttavuus. Nyt kun työ-ja tarhapäivän jälkeen on vielä lämmintä, voi tehdä vaikka mitä kivaa. Miksi sitten en tehnyt näitä kaikkia asioita kesälomalla? En tiedä.

Toki sitä arkeen palattua huomaa taas kaipaavansa lomaa, mutta niin se menee. Koskaan ei kai ole täysin tyytyväinen sillä hetkellä olevaan hetkeen. Te, joilla tätä ongelmaa ei ole, olkaa kiitollisia siitä.

ajatuksia_2

AJATUS 2.
Totesin kesäloman aikana myös sellaisen asian, että ilman kameraa elämä on huomattavasti kevyempää ja mukavampaa. Järkkäristä on tullut kuula, joka painaa ikävästi laukussa muistuttamassa, että ota nyt niitä kuvia blogia varten. Siksi kesäloman aikana järkkäri jäi monesti syrjään. Lisäksi rikoin objektiivini juuri ennen purjehdusreissua ja jouduin vuokraamaan (huom. sanavalinta jouduin, just) linssin, jotta saisin otettua kuvia. No, ei sillä sitten kovin paljon kuvia tullut otettua, siis ainakaan omaan normaaliin kuvamäärään verrattuna. Vuokralinssiä varoi myös enemmän, joten sitä ei senkään takia ottanut mukaan joka paikkaan.

Blogista on tullut riippakivi, ja se saa nyt loppua. Enhän saa tästä edes penniäkään rahaa vaan sitä enemmänkin menee, kun maksan domainin ja wordpressin webbihotellitilan. Seitsemän vuotta olen blogia kirjoittanut, puolisentoista vuotta vakavammin, mutta nyt tiedän, että blogistani ei tule minulle koskaan työ. Jos sellaisen siitä haluaisin, pitäisi tyyli ja postaustahti muuttaa, tuoda omat kasvot ja elämä esille eikä se siltikään takaisi onnistumista. Ja nyt elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin katsoa elämää linssin läpi.

On suorastaan vapauttavaa maata matolla, ottaa pikkutyyppi jaloilla lentokoneen kyytiin ja kuunnella suloista kikatusta. Kun antaa pienelle lapselle kaiken huomionsa, hän on valloittava pieni ihminen, jonka ei tarvitse turhista kitistä. Toki 24/7 huomionantaminen ei ehkä ole kannattavaa, koska pieni ei opi ikinä viettämään aikaa yksin, mutta on se vaan niin paljon ihanampaa ja helpompaa.

Aion siis jatkossa postata silloin kun siihen on aikaa ja halua. Ei pakottavia joka-toinen-päivä-on-pakko-postata -ajatuksia. Tämä on minun päiväkirjani ja jos joku saa siitä jotain inspistä tai ideoita niin ihan mahtavaa, mutta silti tämä on vain minun päiväkirjani.

Minun pitäisi tehdä taiteen maisterin lopputyö ja yhdeksi aiheeksi olen miettinyt tutkimusta sellaisista bloggaajista, jotka ovat 24/7 kameran tai Instagramin kanssa. Minkälaista heidän elämänsä on, eivätkö he koskaan tunne, että hetket menevät ohitse? Toki heidän positiivinen näkökulmansa on se, että bloggaus on heille työ. Ja yleensä kun työstä saa rahaa, sitä on kiva tehdä, varsinkin, kun kyseessä on oman elämän dokumentointi ja inspiraation jakaminen.

Mutta minä en tästä rahaa saa, joten en enää ota paineita. Leikin mieluummin lentokonetta.

ajatuksia_3

AJATUS 3.
Oma pieni verkkokauppani Pikkunorsu on lähtenyt hienosti käyntiin ja siitä, jos mistä, olen ylpeä. Haluan keskittyä nyt niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Kuoroon, telinevoimisteluun, Pikkunorsun kehittämiseen ja maailman tärkeimpään pikkutyyppiin. Elo-syyskuun vaihde tulee olemaan erittäin kiireinen, koska olen mukana yhdessä oopperaesityksessä, mutta sen jälkeen en aio ottaa mitään ylimääräistä elämään. Ai mutta hitsit, se lopputyö.

ajatuksia_4

AJATUS 4.
Kesän aikana tuli vahvasti sellainen olo, että haluan turhasta tavarasta eroon. Varasinkin kirpparipöydät Kaivarin kanuunasta ja Vekarakirppikseltä. Ja ajattelin myydä kaiken niin edullisesti, että mitään ei tarvitse kantaa takaisin kotiin. Miksi pitää vaatteita kaapissa, jos niitä ei kuitenkaan koskaan käytä? ”Ehkä vielä joskus” -kommentin olen latonut niin monta kertaa, että nyt sille tuli stoppi. Olen nimittäin yrittänyt muutamia kertoja pienentää vaatekaappiani siinä onnistumassa, mutta nyt aion siinä onnistua. Sunnuntai-ilta ja maanantai meni myyntiin laitettavien vaatteiden ja tavaroiden hinnoittelussa, ja silloin tajusin, kuinka paljon vaatteita on vuosien varrella kertynyt. Vaatteita, joita en ole käyttänyt aikoihin. Heippa vaan sinäkin musta kimallemekko, ei tule ikävä.

ajatuksia_5

AJATUS 5.
Juokseminen on ihan ok puuhaa, mutta kyllä telinevoimistelu on kivempaa. Midnight Run on kuitenkin edessä ja sen läpijuokseminen tulee olemaan erittäin mielenkiintoista. Itsensä haastaminen, se jos mikä on mahtavaa. Syksyllä jatkuu myös kesällä alkanut kuntosaleilu, onneksi sali on auki niin myöhään, että sinne pääsee pikkutyypin nukkumaanmenon jälkeen.

ajatuksia_6

AJATUS 6.
Olen katsonut Netflixistä Cedar Cove -nimistä sarjaa, ja olen vakuuttunut siitä, että haluan muuttaa kyseiseen paikkaan. Pieni idyllinen kaupunki, jossa elämä soljuu hiljalleen eteenpäin. Istun oman taloni terassilla viinilasi kädessä ja katselen auringonlaskun värjäämää venesatamaa. Radiossa soi tunnelmallinen jazz. Pikkutyyppi nukkuu omassa huoneessaan ja mies valmistaa illallista torilta ostetusta tuoreesta kalasta. Kiedon vilttiä paremmin ympärilleni, sillä ilma on alkanut viilentyä; syksy kolkuttaa ovea, mutta se ei haittaa, sillä syksyinen Cedar Cove on henkeäsalpaavan kaunis paikka.

—–

Ja sitten palaan todellisuuteen ja muistutan itseäni, mitä kiireinen nykyelämä on. Alla olevista en käytä Last Fm:ää enkä Youtubea tuossa tarkoituksessa. Mutta kyllä, kaikista muista medioista minut löytää. Ei ihme, että välillä vähän ahdistaa.

some

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s