Kuoron syksyn ensimmäinen konsertti oli viikko sitten Lauttasaaren kirkossa. Kuorossa laulamisessa on paljon hyviä puolia, ja yksi niistä on se, että pääsee tutustumaan uuteen musiikkiin. Alfred Schnittken Requiem voi nimenä kuulostaa tylsältä klassiselta biisiltä, mutta se oli kaikkea muuta. Orkesterissa oli mukana mm. kellopeliltä kuulostava celesta, kirkkourut sekä sähkökitara, joka ei ehkä tule ensimmäisenä mieleen, kun mietitään kristillistä sielunmessua.

Teoksessa on riitasointuja toisensa perään ja musiikki on haastavaa niin laulajille kuin soittajille. Ja yllätyksiä riitti, yhdessä kohtaa orkesterista alkoi kuulua jazz-jammailua. Whaat!? No, sellainen oli Schnittken Requiem, hieno teos, joka ansaitsee toisen erityskerran, koska minulta jäi laulamatta se kaikkein hienoin, kaikkein korkein ääni.

Nyt sitten kohti joulukonserttia, huomenna alkaa joululaulujen harjoittelu. Missä lumi?

HBL:n kriitikko oli käynyt kuuntelemassa konserttia ja hän antoi ekstra bravon konsertin julisteesta. Aika hienoa, vaikka itse sanonkin :)

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s