1. Junarata. Ihan parasta, sillä leikitään joka päivä. Tyyppejä (matkustajat) laitetaan kyytiin, ajetaan kovaa ja äänijunakin (patterilla toimiva) pääsee mukaan. Tosin välillä toisesta huoneesta kuuluu taukoamaton surina, kun äänijuna on jäänyt (unohdettu) jumiin jonnekin nurkkaan. Mutta ne junat, niitä voisi katsella myös rautatieasemalla vaikka kuuuuinka kauan.
2. Duplot. Niitä on ihan liian vähän, koska eihän niistä saa edes hienoa kerrostaloa aikaiseksi. Olemme kyllä tehneet mm. bensa-aseman, jossa voi leikkiä pikkuautoilla. Autot hakevat bensaa, käyvät pesussa ja vain ajavat ympäri asemaa. Pikkutyypin ukin luona on paratiisi, koska siellä on tallessa kaikki vanhat ja nostalgiset Duplot. Ne söpöt polkkatukkaiset hahmot ja harmaat hevoset. Oih, ei taida pikkutyyppi ymmärtää niiden arvoa.
3. iPad. Niin, se ”minun lapseni ei kyllä sitten ala käyttämään iPadia tai katso televisiota ainakaan ennen kuin täyttää kolme”. Paljonpa tiesin. iPad on arkiaamujen pelastaja (äiti ja isi saa nukkua vähän pidempään), kun pikkutyyppi herää ja osaa itse aukaista laitteen ja valita Youtubesta junaohjelman. Suosikkeja ovat Chuggington ja Shawn the Train. No, oppiipahan englantia, jos ei muuta. Puhelimesta löytyy mm. Legon ”pupujätski” (Duplo Ice Cream), jossa pitää itse tehdä asioita, jotta pupu lopulta saa sen kaipaamansa jäätelötötterön. Legon applikaatiot ovat onneksi kehittäviä ja ne ovat todella hyvin toteutettuja. Silti, ihan liian paljon tulee nykyään annettua iPad-aikaa. Hyi, hyi.
4. Pikkuautot. Niitä ei ole vielä kovin paljoa kotona, mutta ukin luona sitäkin enemmän. Kotona on kyllä Duplon autoja; on ”kekseliäät autot”, kuorma-auto, ambulanssi, roska-auto…
5. Mielikuvitusleikit ovat ehkä parhaita. Tässä on laiva.
6. Ja sitten ne muut. ”Äitin vasara, minun vasara.” Hiekkalaatikkoleikit. Riehumisleikit. Juoksuleikit. Piiloon-leikit. Kuperkeikkaleikit.
7. Äidin leikit. Ne, joita äiti haluaisi jo leikkiä, mutta pikkutyyppiä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ääniala 