Mies tekee tällä hetkellä väitöskirjaansa tutkijana, ja väitöskirjaa varten yhdessä jonkin toisen tutkijan kanssa tehtyjä artikkeleita lähetetään silloin tällöin mielenkiintoisiin seminaareihin, jotta sinne pääsee puhumaan ja viemään omaa tutkimustaan eteenpäin. En puhu nyt siis parin sivun artikkeleista vaan monen kymmenen sivun paperista, jota tehdään ainakin meillä yötä myöten, ja toivotaan, että se hyväksytään mukaan seminaariin.
No, mies on lähdössä yhden hyväksytyn paperinsa kanssa seminaarimatkalle. Puhumaan seminaariin, verkostoitumaan. Balille. Tekemään töitä. Indonesian Balille. Jep.
Me lähdemme pikkutyypin kanssa mukaan. Mies on päivät seminaarissa, joten me pikkutyypin kanssa uimme altaalla, polskuttelemme vettä, teemme rannalla hiekkakakkuja, nautimme auringosta, olemme vaan, ilman puhelinta. Näin kuvittelen. Totuus voi olla, että juoksen pikkutyypin perässä pitkin hotellin liukkaita kivetyksiä ja olen kauhusta kankea kun pelkään, että hän tippuu altaaseen tai hukkuu mereen. Tai tulee kidnapatuksi. Voi myös olla, että istumme koko viikon hotellihuoneessa, koska Balilla on tällä hetkellä kai jonkinlainen sadekausi.
Mehän emme toki saaneet edullista (!?!) yölentoa (meni nenän edestä), joten meillä on 18 tunnin päivälento, jonka aikana pitäisi istua koneessa saamatta paniikkikohtausta (lievä lentopelko). Pikkutyyppi pitäisi pystyä pitämään tyytyväisenä, jotta kanssamatkustajat eivät tule joko kuuroiksi tai lopeta lentomatkustamista siihen lentoon. Pikkutyyppi on kyllä ollut erinomaisen kiltisti muutaman tunnin lennoilla, mutta 18 tuntia! En ole itsekään koskaan lentänyt noin pitkään. Tokihan tuohon kuuluu kaksi parin tunnin välilaskua, joten nukkumiset voi olla vähän sitä ja tätä. Hulluutta? No, onhan sitä perheet ennenkin lentäneet kauas, että sinänsä kaiken pitäisi kai mennä ihan hyvin.
Olen innoissani matkasta, koska pääsen viikoksi lämpöön. En ole niinkään innossani siitä, että tulen maksamaan tätä matkaa seuraavan vuoden. Lentoliput ovat järkyttävän kalliita, ja kun nykyään joutuu maksamaan melkein saman hinnan lapsesta, tulee kukkaroon aikomoinen lovi. Rahaahan se vain on, ja elämästä pitää nauttia, ja voi muuten olla ainoa kerta, kun tulee Balille lähdettyä. Mutta silti. Onneksi minulla on vielä opiskelijakortti niin voin nauttia koko ensi vuodenkin 2,60 euron lounaista tuossa lähiopiskelijaravintolassa.
Onko joku käynyt pienen lapsen kanssa Balilla? Onko vinkkejä, mitä siellä kannattaa käydä katsomassa? Vai pitääkö vain tyytyä istumaan hiekkarannalla? Hotellimme sijaitsee Sanurissa, jonka rannat pitäisi olla lapsiystävällisempiä kuin esim. Kutassa. Minua kiinnostaisi ainakin Ubudin riisipellot ja temppelit, ja joku apinapuistokin siellä kai on, mutta onko järkevää edes yrittää sellaista, kun apuakädet ovat seminaarissa?
Ääniala 