Joulun kuvasaldo jäi hävettävän pieneksi. Taisin napsia enemmänkin kuvia puhelimella kuin järkkärillä. Suurimpana syynä se, että pikkutyypin Espoon mummo, jonka luona vietimme aaton, tykkää kynttilöistä eikä paljon muita valoja pidä jouluna päällä. Eli kuvaaminen on lähes mahdotonta. Onhan se toki ihanan tunnelmallista.
Jouluaatto meni perinteisissä merkeissä. Äitini ja hänen miehensä saavuttua perille kilistimme joululle, katsoimme Lumiukon ja joulurauhan julistuksen. Sen jälkeen olikin aika pienelle brunssille, maistelimme kaloja ja kinkkua. Joulupuurokin syötiin vasta tässä vaiheessa, yleensä olen kyllä tottunut syömään sen aamulla.
Joulusaunan jälkeen alkoi joulupukin odotus. Pikkutyyppi oli ollut ilmeisesti tonttujen silmiin todella kiltti, sen verran joulupukin säkistä lahjoja ilmestyi. Joulupukki oli selvästi hieman jännittävä juttu, koska koko parinkymmenen minuutin vierailuajan pikkutyyppi oli hyvin vakava, vaikka hienosti pukkia pakettien kanssa auttoikin.
Joulupukin lähdettyä alkoi innokas pakettien avaaminen ja uusi parkkitalo otettiin heti käyttöön. Muutaman lelun lisäksi pikkutyyppi sai pari vaatetta ja kirjoja, joten ihan yltiömäisestä lahjakasasta ei kuitenkaan ollut kyse. Eikä lahjoissa ollut mitään ”turhaa”, se oli positiivista.
Jouluillallisella pöydästä löytyi kaikki perinteiset herkut, alkukaloista kinkkuun ja laatikoihin. Pikkutyypin Espoon mummolle joulu on aina ollut ruokajuhla, sillä mistään ei tingitä. Kaikki on viimeisen päälle ja ruokalajeja löytyy niin paljon, että ainakaan nälkäisenä ei pöydästä tarvitse lähteä. Jälkiruoaksi syötiin tänä jouluna äitini tuomaa täydellistä suklaakakkua, torttuja ja lusikkaleipiä. Sanoisin, että ähky.
Ihan ilman kommelluksitta ei joulusta selvitty. Äitini otti Emma-koiran mukaan, ja kun asunnossa asuu kaksi kissaa, oli siinä hieman säätämistä. Emma ajoi Espoon mummon kissan puuhun, ja hetki jo mietittiin palomiesten tilausta, mutta reipas kissa päätti onneksi itse tulla alas. Lisäksi mies sai ilmeisesti pikkutyypin mahataudin itselleen, sillä jouluaaton yö ja joulupäivä menivät hänellä nukkuen. Meidän piti lähteä joulupäivänä miehen isän luo, mutta koska mies ei pysynyt tolpillaan, oli Heinolan reissu pakko perua. Joten joulupäivä meni aikalailla rennosti sohvalla notkuen.
Onneksi tuli valkoinen joulu, sillä se auttoi hieman saamaan kiinni joulufiiliksestä. Eilen alkoi tosin joulu tulla niin korvista ulosta, että Jouluradio vaihtui Bassoon ja haimme pitsat Kotipizzasta. Ensi vuonna sitten taas uudelleen.
Ääniala 