Helsinki-Milano-Hong Kong-Denpasar. 2 välilaskua, 2 auringonnousua, 28 tuntia matkustusta. Pikkutyyppi jaksoi yllättävän hyvin eikä riehunut lentokoneessa, joten pääsimme helpommalla kuin olimme kuvitelleet, vaikka kyseessä oli päivälento. Eli pikkutyyppi nukkui normaalit päiväunet ja muutamat muutkin pienet torkut sekä katseli iPadista junavideoita. Tuntui, että itselle 11 tunnin lento otti kovemmalle, sillä olin aivan poikki Hong Kongin lentokentällä.

Olimme lähteneet matkaan kuudelta aamulla ja Hong Kongissa kello oli 4 aamulla, siis 20 tuntia valvomista muutamien lyhyiden torkkujen avittamana. Paikallisten aikaa oli aamupäivä klo 10, ja kaikki muut tuntuivat olevan virkeitä. Nojasin vain päätäni pikaruoka-alueen pöytään ja näykin ranskanperunoita. Toivoin olevani jo perillä, mutta ehei, matkaahan oli jäljellä vielä kuutisen tuntia.

Lensimme Milana-Denpasar -välin Cathay Pacificin lentokoneella enkä voi muuta kuin kehua kyseistä lentoyhtiötä. Helsinki-Milano -välin Finnairissa jouduimme ostamaan ruoat itse, koska Finnair ei enää nykyään taida tarjota mitään ilmaiseksi. Okei, poitsit siitä, että ostamamme shampanja tarjoiltiin lasisista Ultima Thuleista, vau-efekti, ja menun ulkoasuunkin oli panostettu, mutta silti. Cathaylla kaikki ruoat ja juomat olivat ilmaisia ja henkilökunta superystävällistä. 11 tunnin lennon aikana saimme päivällisen/illallisen (jälkiruoaksi jäätelöä!) ja aamupalabrunssin. Yöllä tarjolla oli vapaasti juomia, hedelmiä, pähkinöitä ja perunalastuja. Tarjolla olisi ollut myös lämmin nuudelikuppihässäkkä, mutta emme tajunneet sitä, vaikka se menussa lukikin. No, paluumatkalla otin unohduksen takaisin, ja nautin yön pimeydessä lämmintä, herkullista nuudelikeittoa.

Denpasarissa lämpö huokui päälle. Koska kyseessä oli tosiaan mieheni konferenssimatka, meitä oli odottamassa kyyti hotellille. Mukana oli kuitenkin myös kaksi mieheni kollegaa, ja jostain syystä heidän kyytiään ei näkynyt. Siinä menikin sitten jonkin verran aikaa, kun selvittelimme kuka menee milläkin kyydillä. Lopulta mahduimme kaikki samaan pikkubussiin ja lentokoneen ruumassa hajonnut rattaiden pyöräkin kerettiin jossakin välissä käydä reklamoimassa Cathayn tiskillä. Ei muuten mitään ongelmaa, lupasivat korvata kaiken.

Olo oli hiukan euforinen. Väsytti, mutta jotenkin sitä vain pysyi hereillä. Puolen tunnin matka hotellille meni vain maisemia tuijottaen ja vettä juoden. Ja liikennettä kauhistellen. Bali on skootterimaa, sillä skoottereita näytti olevan jokaisella. Skoottereiden ja autojen sekamelska liikenteessä sai aikaan muuttamia hengähdyksiä, kun mielestäni parikin kertaa oli aivan millinlähellä, että olisimme törmänneet skootteriin. Jossain sanottiinkin, että auton vuokraamista ei Balilla suositella, kannattaa ennemminkin vuokrata auto kuljettajalla.

Sanur Paradise Plaza Hotellille päästyämme meidät toivotti tervetulleeksi balilainen musiikki, ja sisäänkirjautuminen kävi nopeasti. Terassilla varustettu huoneemme sijaitsi aivan uima-altaan laidalla, kuten olimme toivoneet, vaikka konferenssin järjestäjä ei sitä pienen lapsen kanssa matkustaville suositellutkaan. Minä halusin kuitenkin ehdottomasti, että illalla pikkutyypin mentyä nukkumaan olisi mahdollisuus istua ulkona ja juoda lasi viiniä. Kertaakaan matkan aikana ei tullut sellainen olo, että uima-altaan läheisyys olisi ollut jotenkin turvatonta, sillä ovea ei muutenkaan suositeltu pidettävän auki itikoiden takia. Ja silloin kun ovi oli auki, katseeni oli koko ajan pikkutyypissä. Suosittelen siis terassihuonetta, pääsee sitten vaikka raikastavalle yöuinnille.

Kun olin purkanut laukkuni, lähdimme syömään hotellin ravintolaan. Palvelu oli hiukan hidasta ja odotimme ruokia melkein tunnin. Pikkutyyppi oli siinä vaiheessa niin väsynyt, että alkoi nuokkua syöttötuolissa. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta hän nukahti hikisenä syliini ja minä yritin syödä yhdellä kädellä. Pitkä matka oli kyllä ottanut koville, ja uni alkoi painaa myös minua, joten jossakin kahdeksan ja yhdeksän välillä sanoimme pikkutyypin kanssa muille hyvät yöt.

bali_1

Ai niin, ja Balille saapuessamme oli Suomen itsenäisyyspäivä. Linnanjuhlat jäivät näkemättä, mutta bongasin hotellin pihalta siniristilipun.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s