Temppelien jälkeen ohjelmassa oli vielä pyhä apinametsä, Ubudin turistinähtävyys. Uskomattoman hieno mesta. Reilu 600 apinaa. Voin kyllä uskoa, niitä nimittäin oli minne päänsä sitten käänsikin. Ja voi vitsit ne olivat suloisia. Pitkähäntäisiä makaki-apinoita maassa, puussa, istumassa, hyppelemässä oksilla, raapimassa itseään, etsimässä kirppuja toisistaan, avaamassa kookosta.
Apinametsä on Padangtegal-kylän omistama, ja kyläläisistä koostuva hallintoneuvosto (Padangtegal Wenara Wana Säätiö) pitää huolta apinoiden hyvinvoinnista ja niiden kunnioittamisesta kaiken sen turistijoukon keskellä. Säätiö myöntää toki, että matkailulla voi olla kielteisiä vaikutuksia apinametsän luontoon ja kulttuurisiin voimavaroihin, ja siksi säätion ensisijaiset tavoitteet ovatkin ihmisten valistamisen lisäksi koulutetun henkilökunnan ylläpitäminen sekä luonnon ja kulttuuristen voimavarojen seuranta ja tarvittaessa eheyttäminen.
Hieno loppuhuipennus päivälle, vaikka hieman hiljaiseksi meninkin, kun satuin kävelemään apinoiden hautausmaan ohitse.
Kiitän ja kumarran. Balin matkakertomukset olivat tässä. Seuraavana päivänä oli kotiinlähtö ja 30 tunnin matkustamisen jälkeen pikkutyyppi haki viikon verran unirytmiään takaisin ja sai pienen kuumeen. Minä heräsin seuraavat neljä päivää kello viisi enkä saanut enää nukuttua. Nyt on kuukausi reissusta ja rusketusraidat ovat edelleen näkyvissä, joten vielä pitäisi olla voimauttavaa aurinkoenergiaa sisällä. Kiitos Bali, olit lämmin.
Ääniala 
Tosi kiva oli lukea matkakertomusta! Upeita kuvia!
Kiitos! Ja kiva, kun jaksoit lukea :)
Upea matkakertomus! Hienoja kuvia! Ollaan lähdössä marraskuun alussa Balille kahdeksi viikoksi ja sain hyviä vinkkejä matkalle!
Kiitos! Hieno matka oli, vaikka jäinkin vähän kaipaamaan sitä ”paratiisia”. Mutta ilmeisesti se löytyy lähisaarilta, joihin voi lähteä vaikka päiväreissulle :)
Hyvää matkaa!