Eilen taisi olla viimeinen kerta Indiedaysin blogipäivässä. Olen kuulunut Indiedays Inspirationiin nyt pari vuotta ja sitä kautta on tullut paljon lisää lukijoita. Blogini on ollut omassa houstauksessani (worpress.org), mutta kuukausi sitten vaihdoin wordpress.comiin, koska en halunnut enää maksaa erikseen webbihotellista, jossa blogini sijaitsi, ja halusin myös uudistaa ulkoasua.
Löysin wordpress.comista kivan ulkoasun, ostin sen, lopetin webbihotellin ja siirsin sähköpostini Googlen houstaukseen. Yritin saada Indiedaysin bannerin blogiin, mutta kävi ilmi, että wordpress.com ei salli Indiedaysin mainonnanhallintajärjestelmää. Ja koska blogiyhteisössä oleminen vaatii mainosten näyttämisen blogissa, en ilmeisesti voi jatkaa Indiedaysissa. Harmillista, mutta tykkään tosi paljon uudesta ulkoasusta, joten nyt kävi näin.
Kävijämäärät tietysti tippuivat sen jälkeen, kun postaukseni eivät enää näkyneet Indiedaysin etusivun postausvirrassa, mutta tämä on nyt se miinus, joka on kestettävä. Voi myös miettiä, että eikö tosiaankaan ole mitään tapaa, jolla mainosbannerit saisi wordpress.comiin, kyseessä on kuitenkin yksi maailman suosituimmista, parhaimmista blogialustoista.
Mutta olen siis saanut nauttia blogipäivistä ja award-pippaloista, ja eilen piipahdin nopeasti Maxinessa Bloggers’ Inspiration Dayssa ennen kuin lähdin tapaamaan lukioaikaisia ystäviäni Tampereelle. Tällä kertaa päivää oli sponssaamassa vanhat tutut Viinimaa, Asus ja Olympus sekä uusina Philips, Kultajousi, Loreal, Verman, BikBok ja rfsu ja Paulig. Indiedaysin blogeissa on siis varmasti blogiyhteistyön merkeissä tulossa paljon postauksia kyseisistä merkeistä.
Kiva pieni päivähiprakka mukanani riensinkin sitten junalla kohti Tamperetta. Oli kiva nähdä vanhoja kavereita. Tapasimme hotellillani, kävimme syömässä Heinätorissa, vaihdoimme kuulumisia, käppäilimme Tampereen katuja ja totesimme, että jestas meistä on tullut vanhoja ja mukavuudenhaluisia. Baari-ilta vaihtuikin lasilliseen hotellilla/kotona. En siis vieläkään päässyt käymään siellä tornihotellin taivasbaarissa. Olisin mielelläni toki yöpynyt kyseisessä hotellissa, mutta yhden yön hinta oli niin kova, että ei kiitos.
Tänä aamuna yritin nukkua pitkään, koska siihen olisi ollut mahdollisuus, mutta arvaatte varmaan, että ei onnistunut. Verhot avatessani näky kaatosateesta ei ollut ihan sellainen kuin olin ajatellut, joten ”kävely Tampereen kaduilla kuvia ottaen ja aamupalaa jossakin kivassa kahvilassa” -suunnitelmani lässähti. No, kävinkin sitten moikkaamassa isääni ja haimme pyörän, jonka ostin serkultani. Yhdeltä olin junassa pyörän kanssa (on muuten jumalattoman vaikeaa saada pyörä junassa olevaan pyörätelineeseen) ja vartin yli kolme olin polkenut liian korkealla olevan satulan ja ison kassin kanssa kotiin.
Huomenna alkaakin sitten kolmen päivän mehukuuri. Siitä lisää sitten, kun kroppani on puhdistunut.
Ääniala 