C-laulututkinto

Suoritin toissa viikolla valtakunnallisen C-tason laulututkinnon. Laulututkinnot alkavat perustutkinnoista 1 ja 2, jonka jälkeen tulee musiikkiopistotason D-tutkinto, kandidaattitason C-tutkinto, maisteritason B-tutkinto sekä A, jota kutsutaan lauludiplomiksi. Näin olen itse ymmärtänyt eri tutkintojen tasot, voin toki olla väärässä, mutta mistään ei löydy virallisia tietoja tutkinnoista, ja sisällötkin vaihtelevat kouluittain.

C-tutkinnon suorittaakseen täytyy kuitenkin olla noin 80 laulun eri aikakausien ja eri tyylilajien ohjelmisto, jonka on harjoittanut ennen tutkintoa. Itse tein edellisen D-tutkinnon vuonna 2007, ihan ehkä ei kahdeksaa vuotta tarvitse 80 kappaleen kerryttämiseen, mutta hei; yhdet häät, yksi oma soolokonsertti, yksi synnytys, yksi oma yritys… Ihan kaikkeen ei pysty :)

Itse tutkinto suoritetaan laulaen ulkoa 7-8 eri kielistä/tyylistä laulua tutkinnon arvostelevan lautakunnan edessä. He kiinnittävät huomiota mm. äänenmuodostukseen, hengitystekniikkaan, artikulointiin ja ääntämykseen, rekisterien hallintaan, intonaatioon ja tulkintaan. Lisäksi lautakunta valitsee yhden Marchesi-vokaliisin, joka on osoitus tietynlaisen laulutekniikan osaamisesta. D-tasossa laulettavat Vaccajt ja C-tutkinnosta eteenpäin laulettavat Marchesit ovat keskeinen osa suomalaista laulunopetusta.

Itselläni on tapana jättää harjoitteleminen viime hetkeen. Kun lauluopettajani päätti maaliskuussa, että nyt olisi oiva hetki suorittaa tutkinto, koska muutama muukin hänen oppilaistaan on eri tason tutkintoja suorittamassa, olin aivan varma, että hehheh ei tule onnistumaan. Minulla oli siis reilu kaksi kuukautta aikaa opetella laulut ja vielä ulkoa. Välissä toki yksi kuoron Ranskan matkaa varten opeteltava ei-ihan-helpoin parinkymmenen biisin ohjelmisto. Aika hilkulle se meni, viimeiset sanat opin ulkoa vasta viikkoa ennen tutkintoa. Edellisellä viikolla oli onneksi neljät eri harjoitukset, joten pystyin harjoittelemaan muutaman kerran jopa niin, että lauloin kaikki ulkoa. Ei yhtään liian aikaisin…

Ympärilläni on hyvin vähän ihmisiä, jotka voivat sanoa pitävänsä klassisesta musiikista. Kukaan ystävistäni ei ole tainnut koskaan käydä esimerkiksi kuoromme konserteissa. Tiedä sitten mistä se johtuu, ehkä klassinen musiikki ajatellaan tylsäksi. Ne muutamat kerrat, kun joku on lauluani kuullut… No, olen huono ottamaan vastaan kohteliaisuuksia, yleensä vastaan niihin tyyliin ”noooo joo”, ja pieni hämillinen hymy perään. Ja olen kyllä myös todella huono astumaan esiin ja laulamaan, jos joku sitä kysyy.

Tiedän olevani hyvä laulamaan, tiedän, että minulla on kaunis ääni. Se on harjoitettu klassiseen musiikkiin eikä esimerkiksi popmusiikkiin. Äänityyppini on koloratuurisopraano eli ääneni on korkea, notkea ja kuin tehty kuvioiden laulamiseen. Se sopii myös mainiosti musiikaaleihin, ja musikaalibiisejä tykkäänkin laulaa.

Mutta palataanpa itse tutkintoon. Harjoituksissa pari tuntia ennen tutkintoa lauloin toistuvasti yhden kohdan Handelista väärin. Jep. Itse tutkinnossa se kohta meni sitten kyllä oikein, mutta toinen kohta menikin ihan päin mäntyä. Harjoituksissa tulkintani on yleensä mitä sattuu, mutta itse esityksessä se oikea tulkinta vaan tulee jostain. Mystistä. Sinänsä hyvä, että niin päin. Yleensä en esityksen jälkeen muista kovinkaan paljoa, miten se meni; olen jonkinlaisessa kuplassa, joka puhkeaa rikki, kun viimeinen sävel on laulettu. Mutta osasin ainakin kaikki sanat.

Sain muistaakseni edellisestäkin tutkinnosta ihan hyvät arvostelut, mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa ne olivat jotain ihan muuta. Kuuntelin vain silmät suurina, kun lautakunnan puheenjohtaja latoi haltioituneena positiivisia adjektiiveja. Eikä se loppunut häneen vaan myös kaksi muuta kiittelivät ja ylistivät. En muista suurintakaan osaa arvostelusta (onneksi lauluope kirjoitti ne ylös ja saan ne sitten tutkintotodistuksen mukana), mutta jotain jäi mieleeni:

”Ilo kuunnella, aito, nöyrä, puhdas ääni, taidetta kunnioittava, lyhyt matka emootiosta ääneen, tulit iholle, otit upean röyhkeästi kontaktia yleisöön, unohdin olevani tutkinnossa, Mozart oli helmi, sopisit erinomaisesti My Fair Ladyyn (musikaali), tämä oli täydellinen tutkinto…”

Suoritin siis laulun C-kurssitutkinnon erinomaisin arvosanoin. Jotta ei menisi pelkäksi kehuksi, sain toki myös muutaman kehitysehdotuksen, joista yksi liittyi pääni asentooni, joka nojautuu toisinaan liian taakse. Näin ääni nousee liian ylös kurkkuun ja äänestä saattaa tulla kireä. Sen huomaan itsekin ja sitä on siksi helppo parantaa.

Mutta sen vaan sanon, että vaikka välillä tuntuu, että en ole hyvä missään, laulaa osaan! Siksi kävin juomassa tutkinnon jälkeen lasin sampanjaa, ja ehkä vähän viiniäkin, ja juhlistin tätä musiikin lahjaa.