Tampereen Sävel ja August von Trappe

Viikko sitten käytiin kuoron kanssa laulamassa Tampereen Sävelen kansainvälisessä kuorokatselmuksessa. Lähdettiin bussilla torstai-iltana ja kun muut menivät hotelliin, minä suuntasin isäni luokse. Olen asunut Tampereella 24 vuotta, ja torstaina oli syntymäpäiväni, joten menin mieluummin isin luokse :)

Aika outoa kuvitella, että vuoden päästä on 40. En todellakaan tunne itseäni sen ikäiseksi. Eikä kukaan koskaan kyllä usko, kun kerron ikäni. Nuorena sitä aina ajatteli, että nelikymppiset ovat ihan ikäloppuja, mutta täytyy sanoa, että nyt ei kyllä tunnu ollenkaan ikälopulta. Ehkä se on se henkinen ikä, joka taitaa itselläni olla jossakin kolmenkympin paikkeilla. Tai tämä 150 sentin nuorekas kroppa. Jep.

Perjantaina soundcheckiin oli aikaa tasan 10 minuuttia. Ei sekuntiakaan yli. No, todettiin että ihan ok sieltä Tampere-Talon ison salin lavalta oli laulaa. Sitten äänenavaukseen ja tasan klo 14.15 oli meidän vuoromme kajauttaa ilmoille 15 minuutin mittainen esityksemme. Kaikki olivat aika täpinöissään, taisi olla kuorolle ensimmäinen kerta ikinä, kun lauletaan ulkoa.

Itselleni näin tamperelaisena Tampere-Talon isossa salissa laulaminen oli hieno kokomus. Olen joskus nuoruusiässäni laulanut sen aikaisen kuoron kanssa pienessä salissa, mutta en koskaan pääsalissa. Oli aika hilkulla, että olisin päässyt vetäisemään Tampereella myös soolon, mutta johtajamme oli vahingossa mitannut ohjelmiston pituuden väärin, joten kappale, jossa soolo oli, jouduttiin jättämään pois, koska se osattiin kokonaisuudessaan kaikkein huonoiten. Olisihan se kyllä ollut ihan mahtavaa vetäistä soolo Tampere-Talossa, mutta nyt kävi näi.

Esityksemme jälkeen lähdimme syömään August von Trappeen. Siinä kävellessämme Tampere-Talosta kohti Tammerkoskea huomasin kuinka paljon kivannäköisiä paikkoja keskustaan on tullut. En ole ollut kovin aktiivinen Tampereella-kävijä, ja isäni luona käydessäni tulee harvemmin vietettyä aikaa keskustassa. Mutta tänä kesänä täytyy kyllä ehdottomasti tulla muutamaksi päiväksi ihan vain lomailemaan; kävelemään keskustan kaduilla, syömään uusissa ravintoloissa ja istumaan kosken rannalla. Ja ehkä siellä Särkänniemessäkin voisi käydä. Ai niin ja siellä Hotel Tornin kattoterassilla, jonne en tälläkään kertaa kerennyt.

Bistrohenkinen August von Trappe sijaitsee entisessä matkailutalossa, ja kyllä se olikin kaunis. Kun jossakin on punatiiltä ja hyvää viiniä, minä olen happy. Lisäksi pöydästämme oli upeat näkymät Tammerkoskelle. Koska joukkomme oli suuri, jouduimme odottamaan ruokaa jonkin aikaa. Pääruoaksi syömäni hampurilainen oli oikein hyvä, ei mikään vau, mutta hyvä. Jälkiruoaksi tilaamani Brysselin kesä -sorbettijälkiruoka sen sijaan oli vähän pettymys, se ei maistunut oikein miltään. Onneksi valitsemani saksalainen valkoviini oli kuitenkin niin jumalaisen hyvää, ja ravintolan sisustus rosoisen kaunis, ettei jälkiruokapettymys kauaa kestänyt.