Minusta tuli kesäkuun alussa kummitäti. Olin jo melkein tyytynyt osaani kummilapsettomana, koska ilmeisesti minä en ole ollut kummitätimatskua. Kun ei siis kukaan ole minua sellaiseksi aikaisemmin pyytänyt. Jotenkin kummitätiys on kuitenkin tuntunut luottamustehtävältä, jota olen aina toivonut.

Kesäkuun alussa pikkuveljeni sai pienen suloisen pojan, ja minä olen viimein kummitäti. Olen todella iloinen, että veljeni ja hänen vaimonsa pyysivät minut kummitädiksi, mutta vielä onnellisempi olen siitä, että veljeni on vihdoin löytänyt onnen ja saanut kauan kaipaamansa perheen, johon kuuluu uuden tulokkaan lisäksi myös ihana 6-vuotias isoveli.

raisio_1

Kävimme katsomassa pientä kummipoikaani pari viikkoa sitten. Pieni suloinen pötkylä sai lahjaksi jätskibodyn ja säästöelefantin sekä tietysti pari Pikkunorsun korttia ja julistetta. Virallisia ristiäisiä vietetään myöhemmin, mutta pikkuisella on jo nimi, koska he tarvitsivat passin kesälomareissullensa.

raisio_6

raisio_7

raisio_5

raisio_2

raisio_3

raisio_4

raisio_12

Paikalla oli myös isäni ja hänen naisystävänsä, ja kävimme tekemässä pienen happihyppelyn aurinkoisessa säässä. Pikkutyyppi keinui ensimmäistä kertaa isojen poikien keinussa. Tämä viikko merkitään muuten myös aikakirjoihin viikkona, jolloin pikkutyyppi kävi ensimmäisen kerran itse potalla ja lopetti samalla vaippojen käytön. Tähän kolme hurraahuutoa!!!

raisio_8

raisio_9

raisio_11

raisio_10

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s