Silloin puolitoista viikkoa sitten. Kun saimme nauttia Suomen kesästä parhaimmillaan; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli niin kuuma, että olisin itsekin halunnut mennä Turun Seikkailupuiston vesisuihkuun ja puroon. Kun oli niin lämmin, että pystyi nauttimaan aamupalan terassilla, ilman villasukkia.
Silloin lähdimme pikkutyypin kanssa äitini luokse Turkuun. Mies lähti Hangon regattaan purjehtimaan ja oli saanut myös nauttia Suomen kesästä parhaimmillaan. Takaisin tuli auringon ruskettama mies.
Helteisenä perjantaina pikkutyyppi pääsi tosiaan leikkimään Turun Seikkailupuiston purossa, jossa sai ajeluttaa veneitä. Puistossa oli tuollainen iso vesisuihkuhässäkkä, mutta se oli pikkutyypille vielä hieman pelottava. Olisimme menneet myös Kupittaan maauimalaan, mutta sinne oli niin järkyttävän pitkä jono (no se helle), että se jäi välistä. Olin pongannut Seikkailupuiston netistä ja halusin käydä katsomassa, mistä on kyse. Pitkä puiston läpi kulkeva puro oli kivoin juttu, siinä vietimme varmaan tunnin ajeluttaen veneitä.
Seikkailupuistossa on varmasti kaikkea kivaa sellaiselle, joka jaksaa keskittyä yhteen asiaan vähän kauemmin kuin sekunnin. Erilaisia tapahtumia ja teatteriesityksiä näyttää olevan läpi kesän. Seikkailupuistoon kuuluva liikennepuisto ja safariautot täytyy testata, kun pikkutyyppi on vähän isompi.
Mummin luona pikkutyyppi pääsi puhallettavaan uima-altaaseen ja siinä kyllä riitti riemua ihan koko puhallusurakan edestä. Samalla opeteltiin myös puskapissaamista ja pesukoneen täydennystä tuli mukavasti.
Lauantaina lähdimme mummin veneellä kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Sää oli mitä mainioin veneilyyn. Koirallakin oli niin kuuma, että se puettiin märkään vauvabodyyn. Naantalissa nautimme lounaan, jonka jälkeen käppäilimme kohti Muumimaailmaan vievää siltaa. Muumimaailmasta lisää vähän myöhemmin.
Muumeilun jälkeen vene otettiin kohti mummin veneseuran saarta. Pikkutyyppi ei ollut nukkunut päiväunia ja meno oli sen mukaista. Kahdeksan aikaan uni otti vallan itkupotkuraivareiden jälkeen, ja pelkäsin pahinta. Kun moottori sammui venelaituriin, pikkutyyppi heräsi kesken unien ja seuraava 20 minuuttia menikin sitten itkevää lasta rauhoitellessa. Oma pinna oli hieman kireällä, joten en jaksanut yrittää nukuttaa lasta, joka ei selkeästi halunnut nukkua. Joten kävimme myöhäisessä saunassa ja kello taisi olla jotain puolenyön pintaan, kun pieni pää lopulta painui tyynylle ja tuudittautui uneen veneen hellässä keinunnassa. Olin itsekin niin poikki, että edes makkaranpaisto ei enää kiinnostanut vaan jäin itsekin nukkumaan.
Sunnuntaiaamu valkeni viileämpänä, vaikka aurinko vielä lämmittikin. Kävelimme kallioilla, leikimme kalastusta pienessä kallion kuoppaan muodostuneessa lammikossa, heittelimme keppiä koiralle ja grillasimme. Iltapäivällä lähdimme kohti kotisatamaa, ja otimme pikkutyypin kanssa kunnon päivätirsat veneen putputusäänen säestäessä untamme.
Venereittimme kulki Ruisrockin ohi, ja kyllä tänä vuonna hellittiin tuota festariporukkaa lämmöllä. Niin toivon, että saisimme vielä edes muutamia hellepäiviä kesään.
Ääniala 