Kävimme ensimmäisellä kesälomaviikolla laivaristeilyllä. Halusin lähteä jonnekin, ja olin lukenut Silja Symphonyn uudistetusta Silja Land -lastenmaailmasta niin paljon, että ajattelin sen olevan pikkutyypille oikein kiva mesta. Ja olihan se. Pallomeri tuli tutuksi. En itse ole mikään kova ruotsinlaivafani, mutta oikein mukavaa meillä oli. Pitkät käytävät ovat kuin tehty juoksemiseen ja buffetista löytyy varmasti kaikille jotain syötävää. Silti ihmettelen ihan aidosti sitä, että suuremmat hytit voivat maksaa jopa 1000 euroa. Ihan oikeasti? Eikö tuolla hinnalla pääse jo vaikka etelään. Olisin mielelläni toki kokeillut perhehyttiä, jolloin ei tarvitsisi istua kello yhdeksän hytissä kuin sillit suolavedessä. Mutta koska jo ikkunahytti promenadelle maksaa yli 300 euroa, jäi perhehytti vain unelmaksi.
Me kävimme kello viiden buffetin ja sen jälkeisen pallomerijuoksentelun jälkeen uudistetulla kylpyläosastolla, ja nautimme ihan koko rahan edestä poreammeesta. Meidän lisäksemme kylpemässä oli vain muutama ihminen, joten pikkutyyppi sai mellastaa lastenaltaassa ja -liukumäessä yllin kyllin. Seuraavana iltana kävimme kylpylässä vähän aikaisemmin, ja silloin porukkaa oli huomattavasti enemmän. Mutta kivaa oli silti. Meiltä jäi kyllä kokonaan kokematta kello kahdeksan muumidisco ja yhdeksältä alkava lastenshow, mutta luulenpa että se ei pikkutyyppiä haitannut, koska sai riehua vedessä.
Päivä Tukholmassa eli noin seitsemän tuntia maissa on kyllä aivan liian lyhyt aika, ja sanoinkin miehelleni, että ei anna minun enää toista kertaa varata tällaista matkaa. Olemme yleensä olleet Tukholmassa ainakin yhden yön, ja kyllä silloin kerkiää tehdä ja nähdä paljon enemmän. Me otimme satamasta Siljan oman lautan kohti Djurgårdenia ja Junibackenia, josta olin kuullut paljon hyvää. No, siitä seuraavassa postauksessa.
Junibackenissa meni aikaa ja sen jälkeen lähdimme kävelemään kohti Östermalmia, koska etsimme Brion kauppaa. Pikkutyyppi nukahti rattaisiin ja kesken unien tuli pissa housuun, ja vaunuihin. Siinä sitten kaatosateessa seisoimme keskellä Tukholmaa puun alla, kuivasimme vaunuja ja vaihdoimme parkkipaikalla vaatteita. Ihanaa tämä kuivaksiopetteluaika.
Lopulta kävi ilmi, että Brion kauppaa ei enää ollutkaan siellä, missä Google sen osoitti olevan. Siis eikö Tukholmassa olekaan Brion lippulaivamyymälää? No, pikkutyyppi jäi ilman pikajunaa, josta hän oli puhunut koko matkan. Kello oli jo sen verran, että meidän oli löydettävä ruokapaikka, ja päädyimme tuttuun ja turvalliseen Grodaniin. Ruoka nopeasti suuhun, ja metrolla takaisin laivalle. Ei siinä paljon Tukholman tunnelmasta päässyt nauttimaan – toki siihen vaikutti hieman myös sateinen sää.
Laivalla suuntasimme taas viidennen kerroksen lastenmaailmaan, joka oli kyllä kivannäköinen paikka. Oli pari pallomerta, legoja, pelikonsoleita, piirustuspöytiä, keittiöleikkiä, elokuvalöhöilymestoja sekä jätskibaari. Niiden lisäksi kuudennen kerroksen Summer Centeriksi muutetuista kokoustiloista löytyy mm. pomppulinna, karuselli ja esterata. Sekä baari, joten vanhemmat voivat nauttia virvokkeita lasten leikkiessä.
Me tosiaan kävimme toisenakin iltana leikkien jälkeen kylpylässä ja sen jälkeen lähdimme etsimään ruokaa. Päädyimme uuteen Sushi & Co -ravintolaan. Itse en sushia syö eikä pikkutyyppiäkään ole siihen opetettu, joten minä ostin pikkutyypin kanssa jonkinlaisen nuudeli-lihasalaatin, joka oli kyllä todella hyvä. Mies kehui sushia ja sanoi, että se voitti mennen tullen buffetin. No, buffet nyt on sellainen ”kaikkea kaikille”, joten ehkä laatu ei ihan seuraa täysin mukana. Omasta mielestäni buffet oli kuitenkin oikein hyvä.
Sushi & Co:n sisustus oli mukavan moderni ja vähän erilainen verrattuna laivan muuhun ilmeeseen. Yhdeksän maissa asiakkaita oli vähän, joten mikäs siinä oli siemailla viiniä ja syödä hyvää salaattia rauhallisessa ja miellyttävässä miljöössä. Ruokailun jälkeen minä istahdin viinibaariin ja mies jäi nukuttamaan pikkutyyppiä. Kun pikkutyyppi nukahti, laitoimme itkuhälyttimen päälle ja nautimme promenadella, pari kerrosta alempana, lasilliset. Uskalsimme jopa piipahtaa katsomassa Midnight Shown, joka ikävä kyllä ei ehkä ihan ollut niin laadukas show kuin olisi voinut ajatella.
Minä lähdin nukkumaan, ja mies jäi vielä nauttimaan oluen. Jossain vaiheessa yötä kurkotin yläsängystä pöydällä olevaa vesipulloa ja jotenkin sain otteeni lipsumaan niin, että huomasin roikkuvani sängyn reunassa takapuoli osuneena alasängyn reunaan. Muistona tästä reissusta siis ainakin mojova mustelma takapuolessa.
Ääniala 