Elokuu. Sanon kyllä ihan suoraan, että en haluaisi yhtään mennä töihin maanantaina. Koko kesäloma on mennyt kuin huomaamatta eikä se ole ollut se elämäni paras kesä, josta aina ennen kesää haaveilee. Suurin syy on ollut sää, olen kyllä niin sääailahteleva ihminen, ettei tämä kylmä ja kalsea heinäkuu ole oikein edes tuntunut lomalta. Toiseksi meillä on ollut kaikenlaista huonoa karmaa, joka on vähän alentanut kesälomafiilistä. Ensin meni autosta vaihdelaatikko ja sitten pikkutyyppi kärsi viikon ummetuksesta. Eli ei nukkunut viikkoon kunnolla ja kärsi mahakivusta.
Olin tehnyt listan, mitä kaikkea kivaa voisi kesällä tehdä, mutta aika moni niistä jäi yliviivaamatta. Särkänniemeen halusin pikkutyypin viedä, joten otimme toissa viikolla melkein ex-tempore Onnibussin Tampereelle. Olin toki valinnut sen toisen kesän hellepäivän, ja niin oli valinnut muutama muukin. Onnibussilla sujautimme oikein mukavasti parillakympillä Tampereelle ja takaisin, saman päivän aikana. Pikkutyyppi viihtyi bussissa maisemia ja Ryhmähauta katsellen. Takaisin tullessa vierähti hetki, että nahkaisilta istuimilta löytyi sopiva nukkuma-asento, mutta lopulta uni koitti ja vieressä tuhisi pieni possujunalla ajelija.
Kävimme ennen Särkänniemeä lounalla Pikkubistro Kattilassa. Kiva paikka ja ystävällinen palvelu. Lihamurekkeen jälkeen lähdimme kohti Särkänniemeä ja miehen nukuttaessa pikkutyyppiä rattaissa, minä istahdin Näsinpuistossa olevan tänä kesänä avatun Näsilinnan terassille. Olen asunut Tampereella 24 vuotta, mutta koskaan ei ole tullut Näsinpuistossa käytyä. Näsilinnan terassilla istuessa olo oli kuin olisi ulkomailla ollut. Näsinpuistossa on myös Tiitäisen satupuisto eli lapsillekin löytyy tekemistä, jos pelkkä näköala Särkänniemeen ei riitä.
Helteinen päivä oli saanut muutaman muunkin lähtemään Särkänniemeen ja voin kertoa, että sitä populaa oli. Jestas. En ole koskaan ollut Linnanmäellä tuollaisessa tungoksessa. Joko se johtuu siitä, että Linnanmäki on rakennettu fiksummin tai sitten en vain ole ollut siellä ruuhkapäivinä. No, en kovin nauttinut Särkänniemessä olosta, koska jonot olivat pirulliset. En ole myöskään koskaan ymmärtänyt Angry Birdsejä ja tulen varmasti inhoamaan niitä jatkossa vielä enemmän, koska keskellä vihaisia lintuja saimme miehen kanssa aikaan riidan. Syytän hellettä ja vihaisia lintuja.
Pikkutyyppi näytti kuitenkin nauttivan olostaan, possujuna oli parasta ja Lemmenjoella vilvoittelimme muutamaankin otteeseen. Kaikki alle 100 senttisten laitteet taidettiin kyllä käydä läpi. Itse uskaltauduin johonkin vuoristoratatyyppiseen laitteeseen ja loppuilta olikin sitten pää pyörällä. Jossain vaiheessa pitää varmaan mennä pikkutyypin kanssa isojen laitteeseen, sitten kyllä äidin pää on kovilla. Ei ole vanhaksi tulemista.
Kun hurvittelua oli tehty tarpeeksi, suuntasimme Tornihotellin kattoterassille todetaksemme, että sekin oli aivan tupaten täynnä. No, joimme lasilliset ja lähdimme sitten kohti Onnibussia.
3. Särkänniemi.
Ääniala 